Mutta ihan kuin harmiksi, juttu venyi pitkäksi: sittenkuin todistajat ja
asiantuntija-lääkäri olivat yksitellen kuulusteltu ja kaikkien noiden
tavallisten, merkitsevällä näyllä tehtyjen, tarpeettomien kysymysten
jälkeen syyttäjäin ja asianajajain puolelta, kehoitti puheenjohtaja
valamiehiä tarkastamaan todiste-esineitä, tavattoman suurta sormusta
briljanttikantoineen, jota nähtävästi oli pidetty mitä paksuimmassa
etusormessa, ja sitten siiliä, jossa oli tutkittu myrkkyä. Nämät esineet
olivat sinetillä painetut ja päällekirjoituksilla varustetut.
Valamiehet jo valmistuivat niitä tarkastamaan kun syyttäjän apulainen
taaskin kohosi istuimeltaan ja vaati, että ennenkuin ryhdyttäisiin
todiste-esineiden tarkastamiseen, olisi lääkärintarkastus julki
luettava.
Puheenjohtaja, joka puolestaan kaikin tavoin tahtoi jouduttaa juttua
ehtiäksensä sveitsiläisnaisensa luokse, vaikka hyvin tiesi, ettei
paperin lukemisesta olisi muuta kuin ikävyyttä ja päivällisen viivykkiä
ja että syyttäjä vaati tätä lukemista ainoastaan siksi, että tiesi
olevansa oikeutettu sitä vaatimaan,--ei hän kuitenkaan voinut kieltää,
vaan ilmoitti suostuvansa. Sihteeri otti esille paperin ja taas
korisevine r ja l kirjaimineen alkoi haluttomalla äänellä lukea.
Ruumista ulkopuolisesti tutkittaessa oli käynyt ilmi, että: