kaikkea sellaista jota ihmisen on kartettava terveenä pysymisensä
ehtona. Jos sellainen tila saavutetaan on se korkein nykyään
tajuttavissa oleva siveellinen asema.
Jokainen kansa ja jokainen rotu voipi hankkia sivistyksen saatavissa
olevat tiedot ja tavat verrattain lyhyessä ajassa, niin kuin
esimerkiksi Ameriikan neekerien kehitys osottaa. Mutta rappeutumisen
kautta menetetty elämänhalu ja ylöspäin kehittymisen halu eivät ole
yhtä pian hankittavissa takasin, koska periytyvät rappeuttavat
vaistot vaativat pitkäaikaista ja itsetietoista kansan ja
rodunuudestasynnyttämistä.
Kansan ja rodun vaistot eivät tule milloinkaan kokonaan jalostaviksi ja
korkeisiin päämääriin pakottaviksi ellei niitä ruveta itsetietoisesti
ja yhteiskunnallisilla toimenpiteillä muuttamaan.
Vaistojen muuttamiseksi vaaditaan tietoa ja korkeita joukkoihanteita.
Mutta suurinkaan mahdollinen tietomäärä ja korkeimmatkaan ihanteet
eivät voi vaistoja jalostaa, jos aineelliset olosuhteet eivät muutu.
Että meissä itsessämme yksilöissä olisi pätevä synnynnäinen siveyslaki
(kategoorinen imperatiivi) kuten Kantin filosofia opettaa, on
filosoofista lorua. Korkeimman järjen kritiikin edessä siveyttä on lupa
käsitellä ainoastaan yhteiskunnallisena kysymyksenä eikä yksilöllisenä.
Yhteiskunnalla vuorostaan ei ole mitään kategoorista imperatiivia, vaan
yhteiskunnallisen siveyden määrää yhteiskunnallisesta tuotantotavasta
johtuneet tarpeet ja noista tarpeista johtuneet yhteiskunnan jäsenten
enemmistön siveelliset säädökset. Mutta nuo säädökset ovat voimassa
kauemmin kuin yhteiskunnallisesta tuotantotavasta johtuvat tarpeet
vaatisivat, sentähden koska yhteiskunta ei toimi siihen määrin
itsetietoisesti että se kumoaisi säädöksen, jota vaatimassa ei enään
ole tarvetta. Mutta noiden säädöksien vaikutus vuorostaan kestää
kauemmin kuin itse säädökset, sentähden koska jokainen kauemman aikaa
noudatettu säädös rupeaa toimimaan automaattisesti, se kiteytyy
ihmisiin vaistoksi, suuret joukot yhteiskunnan jäseniä noudattavat sitä
vielä kauan senjälkeen kuin säädös on lakannut. Sellainen on
yhteiskunnallinen kategoorinen imperatiivi, "synnynnäinen siveyslaki".
Mutta jos yhteiskunta pääsee sille sivistysasteelle että se rupeaa
huolehtimaan kansan ja rodun olemassaolosta silloin sen siveysohjeiksi
tulevat kansan ja rodun olemassaolon ehdot. -- Nykyinen yhteiskunta ei
ole niin korkealla sivistysasteella.
45
Elämänonni on rappeuttavan moraalin pilaamille ihmisille vain
tunneasia, makuasia. Heidän käsityksensä elämänonnesta ilmenee sanoissa
"tyytyväisyys on ensimäinen elämänonnen perustus". Tuo ilmaisee
täydelleen rappeutuneisuuden elämänonnen. Ei mitään määrättyjä
oikeuksia, ei mitään alinta nautintorajaa, ainoastaan tyytyväisyys
elämänonnen lähtökohtana -- mikä idioottimaisuus!
Järjellinen elämänonni voidaan kunakin aikana määritellä tarkastikin,
jos on kysymys määrätyistä kansoista, ja sellaisistahan onkin aina
kysymys.
Järjellisen elämänonnen perustuksena on ennen kaikkia taloudellinen
rikkaus, kaikille riittävä tyydykkeiden runsaus, ja kansan terveys.
Tyydykkeiden runsaus riippuu kolmesta perusehdosta: luonnontaloudesta,
tuotantovälineistä ja tuotantotavasta.
Luonnontalouden puolesta järjellinen elämänonni on mahdollinen kaikille
oleville lajeille sen orgaanisessa luonnossa vallitsevan tasoittavan
lain kautta, että kaikki lajit käyttävät ravintonansa ja muina
tyydykkeinänsä toisia lajeja -- syöjä on syötävä ja päinvastoin -- ja
että kaikilla lajeilla on voimakas taipumus lisääntymään. Sama laki
kumoaa Malthusen opin, ravinnon tarpeen ja ravinnonsaantimahdollisuuden
ristiriidasta, perinpohjin.
Onnettomuus ja kärsimys nykyisissä sivistysyhteiskunnissa eivät ole
seurauksena luonnontalouden puutteellisuudesta eikä tuotantovälineiden
puutteellisuudesta, vaan on se seuraus tuotantotavan, jakotavan ja koko
muun yhteiskuntajärjestelmän nurinkurisuudesta, jossa nurinkurisuudessa
siveellisten arvojen ylösalasin kääntyneisyys näyttelee suurta osaa.
Ensiksi on luovuttava siitä harhaluulosta että järjellistä elämänonnea
voitaisiin saavuttaa moraalisaarnoilla ja filosoofisella mietiskelyllä.
Moraalisaarnoilla ja filosoofisella mietiskelyllä voidaan saavuttaa
ainoastaan tunteellinen elämänonni, valhe-elämänonni, joka voipi olla
mikä tahansa, vaikka ilettävin kurjuus. Järjelliselle elämänonnelle
saarnat ja filosoofiset mietiskelyt ovat arvokkaita ainoastaan siinä
määrin kuin kykenevät johdattamaan jalostavaan tekoon.
Ainoastaan teko on siveellisessä suhteessa oleellisesti hyvä tai paha.
Se on teko joka todella hyödyttää tai vahingoittaa, koska se vasta
panee voimaan jotakin muuttavaa.
Tekomme määräävät kolme tekijää: vaistot, ulkopuolisista vaikutteista
syntyneet mielijohteet ja välitön ulkopuolinen pakko. Mielijohteet ja
ulkopuolinen pakko ovat suorastaan ympäristömme kosketuksia meihin,
vaistot yksilöllisyyteemme sisältyviä voimia, mutta perittyjä, joiden
muuttamiseksi me yksilöinä välittömästi emme voi mitään. Sentähden
meidän elämänonnen ehtona tulee vaatia yhteiskuntaa palvelemaan ihmisen
jalostumisaatetta.
Elämämme onnen ehtona meidän tulee luopua siitä harhaluulosta että
valta ja oikeus riippuisi harvojen peitsien kärjissä. Rooman valta oli
"legioonain" peitsien kärjissä ja samoin se on nytkin: joukkojen
käsissä. Tulee nähdä vääräksi se harhaluulo, että harvat hallitsevat ja
orjuuttavat joukkoja. On totta että valta on harvojen käsissä, mutta se
on _joukkojen suostumuksella_. Jos harvat hallitsevat ja orjuuttavat
miljoonia merkitsee se vain sitä, että nuo miljoonat ovat siihen määrin
itsetiedottomia etteivät kykene valtaa käsiinsä ottamaan.
Vallan pääpiste on valtuuden antamisessa eikä hallitsemisessa. Ei löydy
mitään järjellistä selitystä sille luulolle että pieni vähemmistö voisi
pysyä vallassa ilman enemmistön suostumusta. Olkoon suostumus
itsetietoinen tai itsetiedoton, ei muuta asiaa.
Elämänonnen ehtona tulee perinpohjin luopua siitä harhaluulosta että
yhteiskuntamme on vähimmässä riittävässä määrässä siveä. Sitä se ei
ole. Aikamme siveys on vain houre, jota jokainen märehtii joko
luonnollisten vaistojensa tai rappeutuneiden vaistojensa ja
mielijohteittensa peittämiseksi. Tämä märehtiminen kuitenkin voipi
pettää ainoastaan lapsia, jotka eivät tunne elämää eivätkä ole itse
sitä eläneet.
Elämänonnen ehtona täydytään tajuta että yhteiskunnan on tultava
siveämmäksi.
46
Sivistysihmisen jalostamisen periaatteet tunnettiin jo antiikin
aikoina. Nuo aatteet eivät olisi voineet toteutua kreikkalaisessa ja
roomalaisessa orjien riistolle perustuvassa yhteiskunnassa -- ne eivät
voi toteutua missään riistolle perustuvassa yhteiskunnassa -- mutta
noiden aatteiden häviö aatteina, niiden kauaksi aikaa unhotuksiin
joutuminen kuitenkaan ei ollut vanhojen sivistysyhteiskuntien syy, vaan
se oli kristillisen barbarismin syy. Kristillinen raakalaisuus valtaan
päästyään ei vihannut mitään niin syvästi kuin ihmisen itsetietoisen
jalostamisen aatetta. Se hävitti niin pitkälle kuin mahdollista
jäljettömiin kaikki ne aatteet ja laitokset, jotka tarkoittivat ihmisen
jalostamista.
Renessansissa nuo aatteet vielä kerran tekivät suurryntäyksen
voittaaksensa kristillisen barbarismin. Aatteellisen voiton renessansi
saikin. Mutta kun mitkään aatteet eivät voi tulla jatkuvasti
hedelmällisiksi ja käytännössä hyödyttäviksi jos noita aatteita tukevia
yhteiskunnallisia muutoksia ei tapahdu, renessansikin hävisi
käytännöllisesti puhuen jäljettömiin. Saksalainen barbaarinen aatelisto
etujensa tähden nousi renessansin osaksi valtaamaa paavilaista kirkkoa
vastaan, ja papin kuolettava moraali voitti jälleen Lutheruksen
persoonassa ja on taas siitä saakka melkein yksinvaltiaasti hallinnut
kaikkia moraalisia arvoja.
Papin moraalilla myrkytetyt ihmisen parantajat odottavat parempaa
ihmistä, ihanneihmistä, mutta eivät pane tikkua ristiin ihmisen lihan
ja veren puhdistamiseksi hänen ympäristönsä uudistamisen kautta.
He odottavat ihmettä, yliluonnollista ilmestystä yliluonnollisen
yksilön tahdon tuloksena. He vaativat voimakasta tahtoa tahdottomiksi
poljetuilta orjilta. He vaativat sankaruutta pelkuriksi piestyjen ja
tyhjääkin pelkäämään opetettujen raukkojen joukolta. He vaativat
elämäntapojen puhtautta tuberkuloosin ja syfiliksen saastuttamilta ja
nälän näivettämiltä. He vaativat rehellisyyttä ja viisautta ihmisiltä,
joille papin rappeuttava moraali ja likaisesti ankara taistelu
olemassaolosta on kehittänyt valehteluvaiston ja vaiston tietämistä
vastaan.
Mikä kohtalon ilveily ihmisen parantamisen nimessä!
Mutta papin moraalin täytyy hävitä ja puhtaan lihan evankeliumin
voittaa, jos ihminen tahtoo säilyä.
47
Niin paljon korkeammalla kuin "taivas" on maasta on terveen lihan
evankeliumi "puhtaan hengen" evankeliumista.
Missä saarnataan "puhtaan hengen" evankeliumia siellä hylätään
yhteiskunnalliset sekä yksilölliset toimenpiteet ruumiin
jalostamiseksi.
Missä saarnataan "hengen ylösnousemista" ja halveksitaan ruumista,
siellä saarnataan rappeutumista ja kuolemaa.
Missä saarnataan lihan evankeliumia ja kunnioitetaan tervettä ruumista,
siellä saarnataan elämää, jalostumista, voimakasta ja kaunista elämää.
Tietäköön jokainen että jalostua, kehittyä korkeammalle ja säilyä
voivat ainoastaan terveimmät, voimakkaimmat.
Ken tuntee itsellänsä olevan elämänvoimaa niin paljon että hän kykenee
ottamaan osaa suureen sivistyskansojen ylösnousemukseen, hän
korottakoon äänensä rappeuttavia vaistoja, rappeuttavia opetuksia,
rappeuttavia yhteiskunnallisia oloja ja kaikkea sitä vastaan mikä viepi
ihmistä joukkona alaspäin.
Jokainen muistakoon että voimakkain säätää yhteiskunnan "oikeuden". Jos
säilyä tahdotaan, vanhojen muotojen ja tapojen on hävittävä.
Se on elämän ankara ja samalla korkea laki.
Jokainen muistakoon, että silloin kun etsitään vain sielun terveyttä ja
unohdetaan ruumiin terveys, ihaillaan hengen luultua hyvinvointia ja
halveksitaan "lihan upeutta", silloin ollaan terveissä vaistoissa
eläimiä alempana.
Itse elämälle on vain ruumiin terveys, lihan puhtaus arvokasta -- koska
sielu sairastuu ja rappeutuu ruumiin sairastumisen ja rappeutumisen
kanssa.
Liha on ainoa todellinen elämänilo -- mutta kiellettynä ja häväistynä
se on synkin elämänsuru.
Puhtaan lihan ja veren ihanne, kuinka paljon korkeammalla se onkaan
"puhtaan sielun", ja "puhtaan hengen" ihannetta! Jospa vain kaikki
sielujemme lääkärit ja henkemme puhdistajat sen ymmärtäisivät.
Kaikkea sielunhoitoa, kaikkea hengen puhdistamista vastaan on
kohotettava voimakas huuto: hoitakaa ruumista! Puhdistakaa verta!
Palvelkaa terveen ja puhtaan lihan evankeliumia ja te tulette
pelastetuiksi!
Kuinka voimakkaasti pitäisikään kristityille kansoille huutaa: Luopukaa
palvelemasta sairautta suosivia sivistymättömiä jumalia ja alkakaa
palvelemaan sivistynyttä "perkelettä", joka saarnaa lihan evankeliumia!
Hän ken osaa vaikuttavalla tavalla huutaa, hän on tulevaisuuden
ihminen, korkeimman elämän evankeliumin, lihan evankeliumin, palvelija.
Älköön yksikään luulko minkään kansan tai luokan voivan jättää ihmisen
jalostumisajatusta huomioon ottamatta! Hamletin kysymys "ollako vai
eikö olla" uusiutuu yhä uudelleen ja pakottaa jokaisen kansan ja luokan
ennemmin tai myöhemmin kuulemaan lihan-elämänlaulun säkeet. Se kansa
joka ne ensiksi tajuaa on voimakkain kansa.