Se vanha mato ja pimeyden pääruhtinas, jonka yleisessä käytännössä ei
ainoastaan hevosmiesten vaan myöskin jalankulkijain keskuudessa oleva
suomalainen nimi on liian karkea tässä hiotussa ja hienotunteisessa
esityksessä lausuttavaksi, näyttää viihtyvän huonosti omassa
valtakunnassaan. Antaa enimmäkseen vierailunäytäntöjä täällä
maanpinnalla ollen erityisesti mielistynyt pohjoismaihin. Ruotsin
lehtien tietämän mukaan on se viime aikoina pitänyt pahaa mökää
Pohjanlahden toisella puolen useissa Norrlannin kirkoissa, ja nyt on
se, ennenkuin jääesteet ovat tehneet yli purjehtimisen vaikeaksi,
siirtynyt tälle puolen. Emme kuitenkaan lausu sitä tervetulleeksi.
Toivoisimme, että se menisi matkaansa. Se saa vain aikaan levottomuutta
ja epäjärjestystä. Mielestämme on tämän parantumattoman rettelöitsijän
vierailu sitäkin röyhkeämpi, kun se on asettunut tällä kertaa Nivalaan,
itse pääministerin kotipitäjään. Se tuntuu meistä tahalliselta
uhmailulta, ettemme käyttäisi pahempaa sanaa. Pyydämme saada esittää
jyrkän vastalauseemme.
Asia on muutoin täyttä totta ja aivan vakavaa laatua, joten mekin
tahdomme käsitellä sitä vakavassa hengessä. Siitä on »Vaasan» viime
maanantain numerossa pitkä ja asiallinen uutinen, missä kirjeenvaihtaja
ilmoittaa, että »seurakunta on joutunut ankaran hämmästyksen ja pelon
valtaan».
Eräänä yönä joku viikko takaperin huomattiin komeiden valojen loistavan
Nivalan kirkosta. Kirkko säteili kuin juhlavalaistuksessa.
Kirkon lähellä asuvat seurakuntalaiset tunsivat kylmän väristyksiä ja
vetivät peiton korviinsa sekä koettivat nukkua, mutta uni oli paennut.
Kun he vähän ajan kuluttua kurkistivat uudelleen peiton reunan yli ja
vilkaisivat ikkunasta kirkkoon päin, loisti kirkon ilotulitus edelleen
himmentymättömällä voimalla.
Mutta hetken kuluttua kuului pimeästä porstuasta kopinaa, ja ovelle
jyskytettiin, jolloin kauhu valtasi mielet, ja jokainen ajatteli, että
nyt »se» pyrkii tänne.
Onneksi oli tulija vain naapurin isäntä, joka pyrki sisälle tärkeän
asian tähden, ja hänellä oli kivääri kädessä ja hän sanoi, että
niinkuin näette, on tässä jotain outoa ja eriskummallista. Nyt jos
koskaan on lähdettävä. Mies talosta ja kaksi parhaasta.
Vähän ajan kuluttua eteni kirkkoa kohti tumma miesjoukko, jonka ytimenä
olivat kylän pelkäämättömimmät isäntämiehet ja joka oli varustettu
kivääreillä ja ampumatarpeilla sekä kansallisilla aidanseipäillä. Se
ei rientänyt juoksumarssissa, vaan liikkui olosuhteiden vaatimalla
varovaisuudella kohti temppeliä, joka säteili kaameaa, kylmää ja
kirkasta valoa.
Mennessä päätettiin koettaa ottaa paholainen elävänä kiinni.
Siitä syystä ammuttiinkin kirkon edustalle tultua ilmaan eräitä
yhteislaukauksia, niin että ikkunat helisivät. Odotettiin, että
vihattu ja rietas olento ampumisen kuullessaan hyppäisi hätääntyneenä
ulos tiedustelemaan, mistä oli kysymys, jolloin Nivalan riuskat ja
paholaista pelkäämättömät isäntämiehet karkaisivat yksimielisesti hänen
niskaansa, antaisivat hänelle eräitä tuntuvia ja hyvin ansaittuja
naksauksia aidanseipäistä sekä köyttäisivät hänet ja veisivät
riemusaatossa vanginkuljettajan tai nimismiehen haltuun passitettavaksi
maaherran käsiteltäväksi irtolaisuudesta, luvattomasta kirkkoon
tunkeutumisesta sekä pitkäaikaisesta ja osittain menestyksellisestä
Suomen kansan sielujen pyydystämisestä.
Mutta ei mitään näkynyt eikä kuulunut.
Vihdoin Nivalan rohkeat isäntämiehet tunkeutuivat ladatut kiväärit
sojossa ja aidanseipäät pystyssä sakariston kautta kirkkoon.
Kirkossa vallitsi sakea pimeys.
Vanha herra oli sammuttanut valot ja lähtenyt nukkumaan tai, mikä on
luultavampaa, piileskeli.
— Tule esille! huusivat isäntämiehet.
— Täällä olisi miehen vastusta! ilmoittivat toiset.
Mutta se ei edes vastannut. Kirkossa vallitsi kaamea hiljaisuus.
Retkikunnan täytyi palata tyhjin toimin takaisin.
»Todellinen kammo on nyt vallannut seurakunnan», ilmoittaa
kirjeenvaihtaja, »sillä odotetaan, että se yöllinen juhlavalaistusten
pitäjä voi kirkosta löytää ihmisasuntoihin».
Tällä kannalla ovat asiat. Synkällä kannalla, mitä Nivalaan tulee.
Ehdottaisimme puolestamme, että Nivalan ukot luopuisivat yltiöpäisestä
aiheestaan ottaa paholainen elävältä kiinni. Se pääsisi luultavasti
kuitenkin karkuun. Mikäli olemme kuulleet, ei se pysy muuta kuin
pullossa, jos korkki on lujasti kiinni, ja sen pulloonpujottaminen
saattaisi käydä liian vaikeaksi. Ja onkohan Nivalassa enää pullojakaan?
Ampukaa se! Se on sen kyllä ansainnut. Mutta älkää ampuko nahkaa
arvottomaksi. Ampukaa se taitavasti ja siististi ja lähettäkää se
Helsinkiin täytettäväksi ja yliopiston kokoelmiin asetettavaksi.
Se olisi harvinaisuus, jota ei luultavasti ole millään muulla
yliopistolla.
(1923.)