Isä luonnon, Aurinko taivaan,
ma eessäsi polvistun:
jo katso lapsesi vaivaan,
suo lohtuas saada mun!
Minä nään, miten puhkee kukkaan
suvi, tahtoas noudattain.
-- Mun rinnassa herääkö hukkaan
elonkaipuu, min Sulta ma sain --?
Sua kiittäen laulavan kuulen
meren aaltojen, lintusten,
soi hiljaa leyhkeessä tuulen
ilo nuorten kukkien.
Minä pyydän: jo pois ota multa,
Isä, syömeni raskaus,
pisar riemua suo, elon tulta
ja huomenen unhotus!
Sydän autio lemmellä täytä,
sen juopua onnesta suo,
tie yksin-jääneelle näytä,
mi vie elon juhlivan luo!