Kaukaa, päältä harmaan pilven
katsovi aurinko pakkaspäivän
kelmeä, kuumeinen,
näkevi keskeltä nietosten,
takaa hienon sumuhäivän
vastaansa apua pyytävien
käsiä kohoovan,
kuulevi kuolonhädän soivan
keskeltä jäisen maailman.
Aurinko pilveen laskeutuu.
Saapuvi äänetön talvi-ilta.
Kohta ei enään valitus
nouse kuolon-tanterilta.