Turhaan silmä tuijottaa
illan sankkaan sumumereen,
lämpöä ei sieltä saa
vilunvärisevään vereen.
Kirkonkellot kutsuen
kaikuu sumun raskaan takaa.
-- Vieras sointu kellojen,
sielt' ei lähde lohtu vakaa.
Käännä katse väsynyt
oman rintas maailmahan;
soinnut sinne kätketyt
laulaa mieles unholahan.