Liian helppo taisto,
voitto liian halpa.
Työttä ruostumahan jää
tahdon kirkas kalpa.
Väärän suunnan ottaa
syytöksien nuoli,
omaan poveen painu ei,
-- lähint' ei koske huoli.
Vaara valtateillä
ompi ystävästä:
silmäs lumoin sokasee
itseäs näkemästä.
"AATTEET."
"Aatteet jalot, ylevät"
monta julistajaa moukkaa
hellin käsin hoivaa, kantaa
pyhäin juhlapöytähän,
hurskaan sielunrauhan antaa.
Ei ne jalkaa kiveen loukkaa
tiellä karun elämän,
joita siivet kerkeät
ylle synninalhon kurjan
nostaa tieltä katseen nurjan
kärsiväisen syntisen.
Aate-kaavaan kahliten
syömen herkän vaatimukset
eessä elon kurjuuden
kiinni lyö ne tunnon ukset,
ettei horjua vaan voi
ryhti varma, jonka soi
usko, luoma isien.
Estyy katse tutkivainen
omaan sieluun painumasta:
siinä palkka parhaanlainen
unen rakkaan antavasta
hartaast' aate-kieunnasta.