-- Minulla on perhettä kaksi poikaa ja kaksi tytärtä.
-- No eipä ole sitten perheesi vallan suuri. Minne sinä panet rahasi?
-- Minä pidän rahojani kolmessa osassa: yhdellä osalla maksan velkaa,
toisen osan annan velaksi ja kolmannen heitän veteen.
Keisari mietti, vaan ei ymmärtänyt, mitä se merkitsi, että ukko maksoi
yhdellä osalla rahojaan velkaa, toista piti lainassa ja kolmannen
heitti veteen.
Mutta ukko virkkoi: "minä maksan silloin velkaani, kun hoidan isääni ja
äitiäni; velaksi taas annan poikiani kasvattaessani; veteen heitän kun
elätän tyttäriäni."
Keisari sanoi: "sinä olet ukkoseni järkevä mies. Mutta olepas nyt niin
hyvä, että saatat minut täältä metsästä ihmisten ilmoille, sillä minä
en löydä tietä."
Ukko vastasi: "kyllä sinä löydät itsekin tien: mene ensin suoraan
eteenpäin, käänny sitten oikealle, sitten vasemmalle, sitten taas
oikealle."
Keisari sanoi: "hiisi sinun jaarituksiasi ymmärtää, lähde vaan
saattamaan minua."
-- Eipä minuakaan ole koskaan kukaan herrasmies saattanut ja meille
talonpojille on aika kallista.
-- No, jos on kallista, niin kyllä minä maksan.
-- Jassoo, vai maksat, no mennään sitten.
He istuivat rattaille ja läksivät ajamaan.
Keisari rupesi tiellä kyselemään talonpojalta: "olitko sinä, ukkoseni,
nyt kuinka kaukana metsässä?"
-- Kylläpä olin aika matkan päässä.
-- Oletkos nähnyt keisaria?
-- Keisaria en ole nähnyt, vaan kylläpä sietäisi mennä katsomaan.
-- No, kun nyt pääsemme tästä aukealle kedolle, niin saat nähdä
keisarin.
-- Mutta kuinkas minä hänet tunnen?
-- Kaikki heittävät lakin päästään, keisari yksin jää lakki päähän.
He tulivat siten kedolle. Kansa heitti heti keisarin nähtyään hatun
pois. Talonpoika rupesi nyt katselemaan, missä keisari olisi, mutta ei
nähnyt sellaista missään.