I.

Koirankalliolla seisoessa oli Juuson silmät ennättäneet täydellisesti

tottua pimeään. Ensi töikseen hän päätti lähteä herättelemään

apulaisiaan.

Sunnuntai-iltoina, milloin ilma oli sellainen kuin nyt, ettei päässyt

verkoille, saaren molemmissa kylissä tanssittiin aamuyöhön asti,

ja arki-iltoinakin, joka ilta, milloin vain ei verkoille päässyt.

Nyt ei tanssittu, kun miltei joka talossa kuivattiin viljaa. Nyt

pidettiin muuta iloa. Nuoret kulkivat saunalta saunalle pitämässä

iloa ja juomassa kahvia, jota tytöt keittivät ja kestitsivät poikia.

Pojat olivat ostaneet päivällä kaupasta vesirinkeleitä ja hauska oli.

Monella pojalla oli myös taskussaan viinaputeli, josta kaatelivat

kahvikuppeihinsa ja laittoivat puolikupposia. Muutamissa saunoissa

poltettiin lekkoa. Sitä joivat tytötkin. Koko viljankuivaus oli

muuttunut talkoiksi. Kuljettiin saunalta saunalle auttamassa toisia.

Muutamia hoilaavia pareja tuli Juusoa vastaan heti kun hän pääsi

kalliolta kylän kujalle. -- "Kukas siinä tulee? Hei Juuso! Se on

Hinterikin Juuso! Se ei välitä tytöistä! Se on ylpeä!" -- Joku nykäisi

ohimennessään Juusoa takin hihasta.

Juuso todellakaan ei ollut välittänyt tytöistä. Varhaisesta lapsuudesta

oli hän purjehtinut merellä, eikä välittänyt muusta kuin jaaloista,

laivoista ja hyvistä rahanansioista. Toinen, joka ei tytöistä mitään

tiennyt, oli Juuson apulainen Eskon Mikko. Hänet löysi Juuso kotoaan

makaamasta. Hän oli käynyt levolle jo illan hämärässä, koska tiesi

pitkän matkan olevan edessä ennen päivän nousua. Juusolla oli koko

työ saada hänet hereille. Lopulta hän vääntäytyi istumaan vuoteensa

reunalle, haukotteli ja hieroi silmiään ja otti sitten tulen

rasvalamppuun.

-- No Juuso, mikäs on hätänä?

-- Ei mitään hätää. Tulin vain sanomaan, että nyt lähdetään.

-- Jaaha. Lähdetään vain. Siellä taitaa ruveta tuulemaan.

-- Niin rupeaa, ja kun on vastaranta, täytyy päästä lähtemään, ennenkun

ennättää nousta kova laine.

-- Niin on. Lähdetään vain. Minulla on kaikki valmiina. Panen vain

päälleni ja tulen rantaan heti.

Juuson toinen apulainen, Sepän Jere, välitti tytöistä, ja paljon

välittikin ja häntä ei Juuso siis löytänyt kotoaan. Kotiväki ei edes

tiennyt, missä hän on. -- "Eiköhän tuo liene siellä, missä muutkin

nuoret. Se nyt pysyisi kotona!" toimitti vuoteestaan Jeren vanha äiti.

Juuso ei viitsinyt ruveta vanhuksilta lähemmin tiedustelemaan, mistä

talosta päin Jereä olisi mentävä etsimään. Jeren kotona ei viljaa

kuivattu, koska sitä heillä ei ollut. Jere oli talon ainoa pyyntiin

pystyvä mies -- rampa isä teki vain sepän töitä ja Jere taas itse oli

ollut Juuson kanssa purjehtimassa ja ennätti kyllä laivarikkoon sen

minkä Juusokin, mutta oli ollut auttamassa setäänsä. Ääneti päätteli

Juuso, että jos Jere nytkin olisi setäänsä auttamassa, tietäisi sen

kotiväki, mutta että kun kotiväki ei tiedä, missä Jere on, on hän

jossain muualla, siellä missä on tyttöjä. Tyttöjä taas oli monessa

talossa ja kenen kanssa Jere nykyään seurusteli, sitäpä ei Juuso

tiennytkään.

Juuso oli niissä asioissa tuhma, niinkuin sanottiin.

Juusoa hiukan harmitti, mutta enempää kyselemättä hän poistui pimeästä

talosta.

Jere oli hyvä laulumies ja kujalle jouduttuaan koetti Juuso korvillaan

tarkata, mistä päin Jeren laulu alkaisi kuulua.

Ennenkuin lähtisi kylää enemmän kiertämään, otti Juuso suunnan kotiansa

kohti, toimittaakseen siellä ensin Santran kantamaan eväät ja muut

matkatavarat rantaan. Sen perästä vasta aikoi hän ruveta etsimään

Jereä. -- "Kun tuo joutava vain ei olisi juonut itseään siaksi",

päivitteli itsekseen Juuso. -- "Se vielä puuttuisi! No -- oli humalassa

tai selvänä, jaalaan minä hänet vien!"

Ollessaan noin sadan askeleen päässä kotoaan, kuulikin Juuso Jeren

hoilauksen.

Se kuului Juuson kotisaunasta.

Humaltuneena oli Jerellä tapana laulaa omia sepittämiään lauluja.

Hän oli mestari sepittämään varsinkin pilkkalauluja, milloin Kenkä-Apin

jaalasta:

"Joka tuhkanauloilla tehtiin",

milloin naapurikyläläisistä yleisesti, milloin lukkarista, milloin

vallesmannista, milloin tullisyökäreistä, siitä Kipuna-Syökäristä

erittäinkin, ja väliin itsestään. Tällä kertaa hoilasi Jere Santralle:

Älä sinä Santrani sitä sure,

vaikka minä meriä seilaan!

Jeren laulu ei miellyttänyt Juusoa.

Siihen asti oli Juusosta kylläkin ollut yhdentekevää, kenen kanssa Jere

seurusteli ja kenelle hän lauloi, mutta nyt ei.

Samoin oli hänelle ollut tähän asti yhdentekevää mitenkä Santra

huvittelee, kunhan kotona tekee tehtävänsä, mutta nyt ei.

Juuso oli sinä iltana monta kertaa ajatellut Santraa -- hänen oli

vaikea ajatella muuta.

Matsedän Jyrin luona istuessaan oli hän vain pintapuolisesti kuunnellut

vanhan Jyrin juttuja ja kaiken aikaa ajatellut Santraa, jonka oli

kohdannut viimeistä viljasäkkiä saunaan tuodessaan ensi kertaa

eläessään, niinkuin hänestä tuntui, ja ensi kertaa eläessään nähnyt

tytön yleensä. Kun Matsedän Jyri haastoi amiraaleista ja muista, katsoi

Juuso kyllä vanhaa Jyriä koko ajan silmiin ja jotain vastailikin

Jyrille, mutta koko ajan oli ajatellut, mitä hän oli sanonut saunassa

Santralle ja mitä Santra hänelle ja kun Euppe oli tuonut teetarjottimen

pöytään ja vihaisesti heilauttanut hameitaan kiepsahtaessaan ympäri

ylpeänä takaisin keittiöön lähtiessään, oli Juuso paikalla verrannut

Euppea Santraan ja surkutellut itsekseen: "Kukahan onneton tuonkin saa

ristikseen!" -- tarkoittaen ristillä Euppea.

Juuson saappaat iskivät vihaisena rasahtelevaan kujan soraan hänen

ajatellessaan: "Tästä lähin älköön kukaan laulako Santralle ja

naurattako Santraa ja kaikkein vähimmin Sepän Jere, tuo tuollainen,

kuin mikäkin lentokala!"

Askel askeleelta lujeni hänessä ajatus: "Kuules poika, sinä Sepän Jere,

meistä taitaa tulla vihamiehiä!"

Saunassa oli kolme tyttöä, nimittäin Santra ja pari muuta ja kaksi

poikaa, Sepän Jere ja Suuren Hantsun Juhani.

Juuson sisään astuessa hihkaisi Jere:

-- Siinä paha, missä mainitaan! Tässä juuri sanottiin, että olisi Juuso

kotona, niin olisi täydet parit. -- Kenen saunassa sinä poika olet

ollut? Santra tässä on itkenyt sinua koko illan, eikä keitä kahvia,

vaikka pyydetään!

-- Oho! Enpäs ole itkenyt! Erehdyit kerrankin!

Juuson muoto oli synkkä ja vihaisella äänellä hän puhutteli Jereä:

-- Hyvä oli että sinut löysin näin pian.

-- Minuakos sinä sitte etsit?

-- Sinua, sinua.

-- No?

-- Sinä olet humalassa.

-- Mitäs se sinulle kuuluu?!

-- Kuuluu hiukan.

-- No ei hiukan hiukkaakaan!

-- Mene kotiisi ja laita itsesi lähtökuntoon -- ja heti. Eskon Mikko

tulee rantaan, ellei jo ole tullutkin.

-- No mikäs hätä siellä rannassa on? Onko jaala ajautunut maalle?

-- Jaalalla ei ole hätää, mutta meillä on hätä joutua matkalle,

ennenkuin laine ennättää kasvaa. Nyt on hyvä tuuli lähteä.

-- Anna olla. Lähdetään vasta aamulla, niinkuin oli puhe.

Sunnuntai-ilta ja muuta...

-- Nyt ei odoteta aamua. Kuulithan! Aamulla ollaan matkojen päässä.

-- En minä lähde. Ota joku muu -- vaikka tämä Juhani.

-- Minä otan mukaani sinut. Älä puhu turhaa.

-- Eskon Mikko ja minä, me vain kelvataan Hinterikin Juuson jaalan

kannelle! Ei koko saaressa ole sellaisia poikia muita kuin Eskon Mikko,

Hinterikin Juuso ja Sepän Jere!

-- Älä hoilaa! Mene laittamaan itseäsi kuntoon ja pian rantaan --

niinkuin olisit jo!

-- Mennään mennään! kertaili Jere ovessa ja vielä ulkonakin matki hän

mennessään: "Ja pian rannassa -- niinkuin oisit jo!"

Suuren Hantsun Juhani ja vieraat tytöt menivät myös pois, miltei heti

Sepän Jeren jälessä.

Juuso alkoi myös kävellä pihan yli tupaan päin ja Santra hänen

jälessään.

-- On varmaankin eväät laitettu kuntoon, sanoi Juuso taakseen

kääntymättä ja kävellen kädet housun taskuihin työnnettyinä.

-- On on. Eväät ja vaatteet ja kaikki on katsottu ja laitettu kuntoon,

vastasi Santra. -- Ei muuta kun vie rantaan.

Santra meni tupaan, jossa kaikki Juuson matkatavarat olivat: Maihin

rasvattaviksi tuodut merisaappaat, mustaksi öljytetty merimiessäkki,

jossa oli vaatteita ja sukkia, säkki, jossa oli turkit ja nahkapeite

-- syksy oli jo myöhä ja oli odotettavissa pakkasia --, säkki, jossa

oli leipää, silakkapytty, voipytty ja pytty, jossa oli läskiä ja pussi,

jossa oli herneitä ja toinen, jossa oli ryynejä. Santra sytytti lyhtyyn

tulen ja alkoi kantaa tavaroita rantaan.

Juuso itse meni kammariin, jossa hänen isänsä ja äitinsä nukkuivat ja

jossa oli kaappi, jossa muun muassa rahoja säilytettiin.

Juuso hiipi hiljaa kaapille, avasi varovaisesti sen yläosan ja otti

esille kukkaron, jossa oli isän jo päivällä lukemat rahat tavarain

ostoa varten Memelistä: Syksyn viimeinen ja kallein jaalankuorma

oli haettavana, kymmenen aamia viinaa, kymmenkunta laatikkoa

konjakkiputeleita ja muita parempia juomia ja lisäksi silkkiä. Paras ja

kallein kuorma jätettiin aina syksyn viimeisimmäksi, koska tullimiehet

myrskyjen ja lumipyryjen aljettua mieluummin pysyvät lämpöisissä

kamareissaan maissa, tai jaaloineen satamissa, kuin risteilevät merellä

henkensä kaupalla.

Saahan sen palkkansa helpommallakin!

Kun kaikki oli jo päivällä puhuttu ja laitettu kuntoon, ei Juuso

olisi tahtonut herättää enää isäänsä, vielä vähemmin äitiänsä, joka

ei ottanut osaa koskaan mihinkään neuvotteluun. Ei hän ollut puhelias

muutenkaan. Kului päiviä Juuson kotonakin ollessa, ettei hän vaihtanut

sanaakaan äitinsä kanssa. Äiti ei vihannut poikaansa -- päin vastoin

hän häntä rakasti, mutta hän oli muuten niin vaitelias, oli sellainen

luonnoltaan, oli ollut sellainen koko ikänsä: Harvapuheinen ja

hiljainen. Ääneti vain aamusta iltaan kulki askareillaan, ensimäisenä

aamulla ja viimeisenä illalla.

Kynttilän valossa Juuso hommaili ja luuli heidän nukkuvan sikeässä

unessa, kun ukko itse alkoikin sanella:

-- Jokos sinä nyt lähdet, Juuso?

-- Jo. Tuuli on kaakossa ja meri pakenee. Taitaa tulla kova itätuuli.

Täytyy joutua sitä pakoon, ennenkuin laine ennättää kasvaa.

-- Meri näytti olevan paennut, kun minäkin kävin illalla rannassa.

Parastahan se on, että lähdet. Olette aamulla jo matkojen päässä ja

joudutte hyvissä ajoin Meemeliin tällä tuulella -- varsinkin jos se

vetää tuulen itään ja koilliseen, ehkä pohjoiseenkin.

-- Sinne se vetää ja sitten tulee lounat- ja länsituulia, joilla on

hyvä tulla kotiinpäin.

-- Mene nyt hyvällä onnella ja pidä Jumala silmäis edessä ja katso asun

ja nuorien ja purjeiden ja muun kalun perään, ettet mitään seilaa rikki.

-- Ole huoleta!

-- Minäkin tulen tästä rantaan katsomaan ja ehkä minusta on apuakin.

-- Makaa sinä vain. Kyllä me päästään muutenkin!

-- Noo -- ennättäähän tässä nyt vielä maatakin.