_Edelliset. Maiju_ (tulee kahvikuppi kummassakin kädessään).
_Henrikson_. Maijuko?
_Hellonen_. Juuri hän!
_Henrikson_. Jalomielinen herra konstaapeli! Lupaan hänelle komean
morsiuslahjan.
_Hellonen_. Maiju!
_Maiju_. Kalle! (Syleilee Hellosta, mutta lyöpi kupit samalla
vastatusten että ne menevät rikki).
_Henrikson_. Ja nuo kupit saatte ikäänkuin talouden aluksi.
_Emma_ (väsyneellä äänellä). Henrikson! Missä sinä olet?
_Henrikson_. Tässä, herttaiseni! (Menee Emman luo).
_Emma_. Sinä ilkiö! Kuinka voitkaan tuolla tavalla pettää oman
rakkaasi. -- Mutta tästä lähtien saat mennä milloin vaan haluat --
vaikkapa ravintolaankin, kunhan vaan et mene salaa.
_Henrikson_. Kiitos! Kiitos!
_Heinonen_. Minua haluttaa myöskin käyttää tilaisuutta, niin kauan
kuin vaimoni on pyörryksissä. -- Lapsukaiseni! Eukkoni ihanteet
sulhasien suhteen ovat ikipäiviksi sortuneet. Ottakaa toisenne ja olkaa
iloiset! (Yhdistää Hellstenin ja Karoliinan kädet).
_Hellsten_. Lupaan tuottaa kunniaa valinnallesi, eno hyvä!
_Loviisa_. Hyi! Minä en siedä tätä ilmaa... Tahdon ulos kaupunkia
katselemaan... (Hypähtää ylös tuolilta.) Heiskanen!... Tuo kenkäni!...
Heiskanen!... Missä hän on?
_Heiskanen_ (on ryöminyt pöydän alle ja nukkunut; herää). Täällä
ollaan!
_Loviisa_. Luulenpa, että hän on nukkunut pöydän alle!
_Heiskanen_. Juuri niin! Pitäähän sitä huvitella vähän, kun on
huvimatkalla! (Menee perälle ja kiillottaa kenkää).
Esirippu alas.