Niinkuin Suomen vanhain runojen Kaukomieli ei viihtynyt rauhaisen kodin
yksitoikkoisessa elämässä, vaan halusi, ikävöi ulos etäisille retkille,
missä uutta, outoa olisi nähtävänä, vastuksia, vaaroja voitettavana,
niin näemme nytkin vielä keskessämme semmoisia luonteita. Niistä
tulevat, jos heidän halunsa saa oikean, ihmiskunnalle hyödyllisen
suuntansa, nuo uskaliaat löytöretkeilijät, jotka, huolimatta
vastaantulevista surmista, tunkevat ennen tuntemattomien seutuin läpi
ja laajentavat tietomme kaukaisista maista ja kansoista. Semmoisia ei
myös ole Suomi ollut vailla; niistä on jo Kuvalehti ennen tuonut esiin
M. A. Castrén'in ja A. E. Nordenskjöld'in. Nyt olisi heidän täyden
vertaisensa, pelottoman Arabian tutkijan, Wallin'in vuoro.
_Yrjö Aukusti Wallin_ syntyi Lokak. 24 p. 1811 Sund'in pitäjässä
Ahvenanmaalla. Tässä lapsuutensa ensimmäisessä kodissa hän luultavasti
sai rakkauden mereen ja meri-elämään, joka hänessä vallitsi kaiken
hänen ikänsä. Tosin jätti hän Ahvenanmaan jo 7-vuotisena, koska
hänen isänsä kruununvouti Israel Wallin v. 1818 tuli Turkuun
lääninkamreeriksi. Mutta mielellään ja usein purjehti nuori Wallin
sittemmin ylioppilaana joskus takaisin syntymäseudullensa. Koulussa oli
hän kumppalien kesken hyvässä maineessa pelottomuudestaan ja lujasta
oikeudentunnostaan. V. 1829 yliopistoon päästyä, harjoitti Wallin
lukujansa perinpobjaisesti, vaan kiirehtimättä. Enimmän aikansa pani
hän uuden-aikaiseen runolliseen kirjallisuuteen. Walter Scott'in,
Shakespearen, Rousseaun, Göthen ja Schiller'in teoksia luki hän
ahkerasti, kutakin alkukielellänsä. Erittäinkin oli hän englantilaiseen
kirjallisuuteen mieltynyt ja hyvin sen kieleenkin perehtynyt. Nämät
runolliset luvut antoivat vielä enemmän kiihoitusta hänen
synnynnäiselle halullensa oudoille retkille, kaukaisille maille,
erittäinkin Itämaille. Näihin aikoihin oli Wallin kumppalien seurassa
erin-omaisen iloinen ja hilpeä; mentiinpä siinä joskus liiankin
pitkälle. Hän oli päämiehenä kaikellaisissa veitikan-kepposissa,
jotka eivät kuitenkaan aina olleet hienointa laatua. Omituinen,
järkähtämätön hätäilemättömyytensä, luja ystävyytensä ja
loukkaamattomat leikkipuheensa olivat yleisesti kiitetyt hänen
monien ylioppilas-ystäviensä kesken. Tiheään retkeili myös Wallin
merellä, käyden välistä yksinäänkin monen vuorokauden pituisilla
purjehdusmatkoilla kaukaisissa saaristoissa. Samoin oli hän uskalias
uimari, lähtien jokapäiväisillä uimaretkillänsä monesti kauas
ulos selälle. Musiikkiakin harjoitteli hän mielellänsä ja oppi
useammanlaatuisia soittoja soittamaan. Tämä taito teki hänelle sitten
myöhemmin mahdolliseksi kirjoittaa muistoon useampia Arabialaisten
laulusäveliä, joiden erämaan kaltainen yksitoikkoisuus ei kuitenkaan
kovin hyväile länsimaisia korvia. Kaikesta ylläsanotusta näkyy, että
hänen halunsa oli enemmän luonnon ja elämän tutkimiseen, kuin
kirjalukuun, vaikk'ei kuitenkaan sekään tullut laimin-lyödyksi.
Seitsemän vuotta ylioppilaana oltuaan suoritti Wallin
maisterintutkinnon; siinä hän ei tosin saanut kovin suuria arvosanoja,
vaan arveltiin kuitenkin kumppalien kesken paraskykyiseksi
sen-aikuisista nuorista maistereista. V. 1839 tuli hän Itämaan
kirjallisuuden dosentiksi; se oli ensimmäinen askel hänen vastaisella
elämäntiellänsä. Kuitenkaan ei paljoa puuttunut, niin se olisi voinut
kääntyä ihan toiselle suunnalle. Sillä kun akatemikko Sjögrén Pietarin
akatemian puolesta haki nuorta Suomalaista, jota sopisi lähettää
Siperian suomensukuisia kansoja tutkimaan, oli Castrén'in ohessa myös
Wallin ehdolla. Mutta Sjögrén katsoi edellisen soveljaammaksi.
Sillä välin Wallin meni Pietariin, jossa hän vv. 1841 ja 1842
itämaisessa opistossa opiskeli Arabian ja Persian kieltä Arabialaisen
Tantavin ja Persialaisen Mirza Ismail'in johdon alla. Tässä kiihtyi
vasta oikein lapsuudessa jo herännyt halunsa Itämaille; matkustus
Egyptiin ja Arabiaan päilyi ylinnä hänen toiveittensa joukossa. Siihen
antoikin nyt Suomen yliopistolta saatu matkaraha tilaisuuden. Mutta,
vaikka hehkuen ilosta ja halusta, ei Wallin kuitenkaan kohta paikalla
lähtenyt ikävöityille maillensa. Hän valmisti itsensä ensin matkaan
sillä, että suoritti jokseenkin pitkän oppimäärän käytännöllisessä
lääkärintaidossa. Hänen älykkäästi keksitty tuumansa näet oli kulkea
erämaissa lääkärin nimellä; tällä käytännöllisellä matkan
tarkoituksella hän toivoi viihdyttävänsä Arabialaisten kovin herkän
epäluuloisuuden.