En uskaltanut mitään... en ole koskaan eläissäni niin pelännyt. Ja
kuitenkin rukoilin, että hän ymmärtäisi minut tyhjästä.
Rukoilin ilman sanoja, ilman katseita, ilman ajatuksia, ilman tunteita
— — niin, se oli vaikeinta! en edes salaisia tunteita uskaltanut
päästää sydämeeni, ettei tulipalo olisi syttynyt kasvoilleni.
Olin jääkylmä ja vierastava ja itsestäni toimeentuleva.
Joskus voihkin sivullepäin ja taas olin jäykkä ja jäykkyyteni ja
kylmyyteni rukoili, ettei hän uskoisi niitä.
Rukoilin häntä kevytmielisillä, turhilla, alhaisilla lauseilla, että
hän ymmärtäisi henkeni rikkauden olevan kerätyn häntä varten...!
Rukoilin kukkien repimisellä, ilkeällä naurulla, oikullisilla
päänheitoilla, ettei hellyyteni, jos sen olisin rintaani päästänyt,
olisi vienyt ujouttani...
Olin tylsä, typerä, ja tyhjä, ettei henkeni olisi hehkunut sammuksiin.
Puhuin hänelle tanssiais- ja maskeraadi-illoista, joissa en ollut
koskaan käynyt...
Puhuin matkoista ulkomaille, jonne en koskaan pääse.
Kaikki valehtelin, Niin minä rakastin.
Miksi, miksi, miksi! minä huusin itselleni.
Minulla seisoi takanani koskenpoika, joka piti minua hiuksista kiini...
minulla seisoi takanani Braun, joka painoi kyntensä hartiani lihaan
Jouduin epätoivoon... rukoilin kiihkeämmin... katsoin ylhäiseen ja
poskeni rupesivat vienosti punottamaan.
Sieluni salassa aloin kuiskata: rakastan teitä, rakastan teitä...
suojelkaa minua, siunatkaa minua... polvillani pyydän, erottakaa
Braunin kyntinen käsi... pyyhkikää pois tuo pilkku otsaltani, se
on Braunin huulien tahra... kuilu ammottaa edessäni, Braun väijyy
takanani... hänen kätensä ovat punaset naisten verestä, hän huutaa ja
karjuu, veri jähmettyy suonissani...
Peittäkää minut, piilottakaa minut, olen orjanne, piikanne, en
rakkauttanne pyydä, ainoastaan suojaanne... kyyneleet valuvat
sielussani... tämä on ainoa hetki... säästäkää elämäni onni... kulkea,
kuolla teille...
Ah! Te ette kuule, ette arvaa, ette voi. En uskalla kuiskata lujemmin,
en uskalla, Braun kuulee...
Niin rukoilin ja hän katseli minua hetken aikaa kummastellen, mutta hän
ei kuullut.
Hän näki pilkun otsallani, mutta hän ei ymmärtänyt.
Viaton olin, väkivaltaisuus minut mustasi...