Siinä oli hautakumpu. Itse olin sen luonut ja haudannut sinne hänet,
jonka ympärille muistot kutoutuvat.
Monen talven lumi kattaa haudan, monen kevään aurinko on sitä
lämmittänyt. Monen kesän kukkaset ovat sitä kaunistaneet ja monen
syksyn sateet ovat sitä huuhdelleet.
Olen koettanut unohtaa haudan, olen koettanut unohtaa muistot ja olen
koettanut unohtaa hänet, jonka sinne hautasin ja jonka ympäri muistot
kutoutuvat, mutta muistot elävät, vaikka luulin niiden kuolleen ja
lepäävän haudassaan.
Ulkona sataa lunta. Se putoaa suurina hiutaleina ja täyttää ilman.
Hämäryys hiipii huoneeseeni. Sen rukki surisee ja muistojen langat
valmistuvat.
Sytytän liedelle valkean päästäkseni hämärän lumoista. Valkea palaa
räiskyen, mutta tulen kielekkeet muodostavat muistoja ja sikäli kun
puut hiiltyvät, muodostuu kuvia ja niiden kuvien keskellä näen kasvot,
hänen kasvonsa, jonka ammoin luulin kuolleena muistojen hautaan
kätkeneeni.
Ne kasvot ovat vakavat ja hiilien hehku luo poskiin henkevyyttä, kuten
ennen luonnollisiin kasvoihin. Leuan pehmeä pyöreys hivelee silmääni.
Ylähuulen kaartoviivan siro muoto antaa suulle tunteellisen ilmeen ja
silmät, oi, niiden vakava, lapsellisen hätäytynyt katse suuntautuu
minuun ja minun sydäntäni vihlaisee niin oudosti. Koetan päästä
muistoista, koetan päästä sinusta. Olen armoton kuten usein ennenkin,
jolloin katsein ja sanoin iskin sydämeesi ja sain nähdä kasvojesi
punastuvan kirkkain veripurppuroin, sain nähdä huuliesi vavahtavan,
sain nähdä lapsellisten silmiesi täyttyvän suurista kyynelistä ja
sitten sain nähdä sinun poistuvan luotani hitain, horjuvin askelin.
Menosi vihlasi rintaani, mutta en kutsunut sinua takaisin, sillä
mitä merkitsi minulle sinun tuskasi, koska en sinua rakastanut.
Mitä merkitsee minulle nyt, että viehkeän, hiilihehkuisen kuvasi
armottomasti sekoitan hiilihangolla. Ei mitään! Sinä olet minulle
kuollut. Sinä makaat unheen haudassa ja muistosi tahdon haudata myös.
Monin lampuin ja kynttilöin tahdon valaista huoneeni poistaakseni
harhat.
Olenhan nuori. Elämä kutsuu minua ja moni suloinen tyttökuva ilmestyy
eteeni. Heidän nuoruutensa on minun otettavissani ja minä riennän
heidän luokseen, unohtaen sinut.