KANNEL. Minä rakastan teitä, neiti Frasén.
THERESE. Suo anteeksi, Adelaide. (Syleilee).
KANNEL. Minä rakastan myös teitä, neiti Stör.
ADELAIDE. Ah Knut... Suo anteeksi rakas Therese!
KANNEL. Niin, minä rakastan teitä molempia.
ADELAIDE. Mutta sinä rakastat toista meistä enemmän. (Therese on
kääntänyt selkänsä ja puhuu Heleniuksen kanssa).
KANNEL. En, aivan yhtäpaljon, aivan hivuskarvalleen yhtä paljon.
POROMÄKI. Jaa'ah. Se on kova paikka.
THERESE (ottaa Heleniuksen kainaloonsa ja marssii äkäisenä pois).
ADELAIDE (ottaa Elpyvän). Onnitelkaa meitä.
POROMÄKI. Vastaan ottakaa minun siunaukseni.
SKÅL. Amen.
(Adelaide ja Elpyvä menevät).
KANNEL. No nyt on kaikki hyvin. (Poromäki on hyvin miettiväisen
näköinen). Mitä sinä nyt niin tuumit?
POROMÄKI. Minä tässä vaan tuumin, että mihinkähän me ensi kesänä
lähdetään.
(Esirippu).