Therese, Helenius, Elpyvä ja Josefina tulevat. Poromäki pääsee
hetken kuluttua pujahtamaan pois.
THERESE. Adelaide!
ADELAIDE. Rakas Therese, onnittele meitä.
THEBESE. Knut, mitä tämä merkitsee?!
KANNEL (alkaa laskea leikkiä), En minä tiedä. (Sytyttää sikaarin).
ADELAIDE. Suo anteeksi, rakas Therese...
THERESE. Se ei ole totta, se ei ole, eihän Knut.
KANNEL. Ei tietysti.
ADELAIDE. Onhan se totta, Knut, onhan.
KANNEL. On on...
THERESE. Ethän sinä voi pitää hänestä Knut, hänellä on selkäydin
kipeä.
ADELAIDE. Ja sinulla on vatsakatarri.
KANNEL. Ei se tee mitään. Minulla on nyt jo molemmat. (Äkkiä kuuluu
riitaa ulkoa).
POROMÄEN ÄÄNI. Ä-älkää hemmetissä...
PESUMUIJAN ÄÄNI. Jaa jaa, en minä hellitä, se on minun esliinani...
(Työntää Poromäen sisään; Poromäki kaatuu vatsalleen kompastuen
hameisiinsa).
JOSEFIINA. Iisakki! Herra jesta!
PESUMUIJA. Vai Iisakki? -- Mutta tietääkö frouva, ne on minun
vaatteeni, minä olen ne jättänyt vintille, sen näki Amantakin aivan
selvän selkeesti ja tuo on ne sieltä varastanut, jaa'ah, minä en
sitä asiaa valehtele...
JOSEFIINA. Kuinka sinä olet noin puettu? (Vaatteet hyvin ahtaat).
POROMÄKI. Jaa minäkö?
JOSEFIINA. Vastaa minulle!!
POROMÄKI. Odota hiukan niin kyllähän minä... Se on nääs sillä
tavalla, että... tuota, että... tohtori on määrännyt minulle...
tuota... hyvin väljät vaatteet... ja...
JOSEFIINA. Väljät vaatteet?
POROMÄKI, Niin, katsos se on erittäin terveellistä... Minä olenkin
jo paljon terveempi.
JOSEFIINA. Iisakki, sinä valehtelet!
POROMÄKI. Joka sana on totta.
PESUMUIJA (Josefiinalle) Se valehtelee. Minun ukkoni on ihan
samanlainen... (Skål yskii uudinten takana. Josefina syöksyy
sinne ja tuo hänet päivän valoon).
JOSEFIINA. Skål!
SKÅL. Maljamme!
JOSEFIINA. Mi-mi-mitä?
SKÅL. Jaa mitä? (Näyttää itseään). Minä olen maannut Iisakki Poromäen
vuoteessa.
JOSEFIINA. Mi-minä en...
SKÅL. On sanottu, että jos terve ihminen makaa sairaan ihmisen
vuoteessa, niin sairas parantuu.
POROMÄKI. Niin, niin minullekin on sanottu!
SKÅL. Ja nyt Iisakki Poromäki on aivan terve, eikä enää tarvitse
lääkkeitä.
POROMÄKI. No niin on. (Lepyttäen). So, Fiinaseni... (Paussi).
JOSEFIINA. Joko nyt olet saanut tarpeeksesi?
POROMÄKI. Olen kultaseni. Kiitoksia vaan! Mutta sovitaan nyt pois.
JOSEFIINA (alkaen leppyä). Jos vielä vähä kalanmaksaöljyä...
POROMÄKI (taputtelee). No Fiinaseni, nyt on kaikki ollutta ja mennyttä
-- Mutta mitäs nää oikein häärää? (Kannel, Therese, Adelaide, Helenius
ja Elpyvä ovat aivan yhdessä nipussa).
KANNEL (lyö otsaansa). Hyvät daamit. Kuulkaa minua. Minä olen
onnettomin ihminen maan päällä. Minulla ei ole muuta jäljellä kuin
hauta.
ADELAIDE. Hauta!
KANNEL. Haudan syvä rauha.