Iloitkaa nyt taivahalla
kaikki raittiit tähtöset,
enkelitkin taivahassa.
POROMÄKI. Aamen.
ADELAIDE (taputtaa käsiään).
KANNEL. Joko se loppui nyt?
ELPYVÄ. Minä olen tavotellut omituista yöllistä noktyrnitunnelmaa.
JOSEFIINA. Mitä sinä Iisakki siitä pidit.
POROMÄKI (kuorsaa).
ADELAIDE. Minun mielestäni siinä oli niin vienon surunvoittoisa,
yöllisen kuiskaava tuoksu.
ELPYVÄ. Ehkä minä luen sen uudelleen?
POROMÄKI (kuorsaa).
KANNEL. Minä pelkään että se menettäisi tuoksuaan. (Helenius ja
Therese ovat puhelleet keskenään koko ajan).
THEBESE. Se on mahdotonta!
HELENIUS. Saatte nähdä. Tulkaa jonkun ajan kuluttua äkkiä sisään.
THERESE. Se ei ole totta. Mutta minä koetan. Minä en usko, mutta
jos se on totta, niin silloin herra Helenius, minä olen teille hyvin,
hyvin kiitollinen. (Menee).
HELENIUS. Minä kiitän.