Ah onneton oon tääll,
ja yksin, yksinään.
Mutt luoja kaikki voi.
Ehk' onnen mullekin soi.
ADELAIDE. Ah onnen. (Katsahtaa Kanteleeseen. Elpyvä taas lukee
suurimmaksi osaksi Adelaidelle).
ELPYVÄ. Nyt seuraa liljan riemu; se on löytänyt ystävän.
Liljan riemu.
Nyt on minulla riemumieli
kun jo sain ma ystävän.
Kaunis sointu sill' on kieli,
pitkä solakka on hän.
POROMÄKI. Se kielikö?
ADELAIDE. Ssssss!
ELPYVÄ (Adelaidelle lukien),
Hän on pehmyt pituudessaan,
hän on niinkuin pitääkin.
ADELAIDE. Niin kaunista!