HELENIUS. Neiti Adelaide! Te olette varmaan huomannut, ettei herra
Kannel ole oikein tyytyväinen.
ADELAIDE. Olen minä vähän.
HELENIUS. Hän kertoi tänä aamuna minulle tilastansa. Oikeastaan minun
ei pitäisi siitä puhua, mutta minä teen sen nyt kumminkin. Hän ei
rakasta neiti Theresiä.
ADELAIDE. Ah! Todellakin!
HELENIUS. Niin, hän sanoi sen minulle. Hän rakastaa erästä toista.
ADELAIDE. Ketä?
HELENIUS. Saanko sen sanoa?
ADELAIDE. Ah!
HELENIUS. Hän rakastaa teitä.
ADELAIDE. Ooh! Minä olen sitä aavistanut.
HELENIUS. Mutta hän ei uskalla sanoa sitä teille.
ADELAIDE. Poika parka. Minä autan häntä.
HELENIUS. Tehkää se. Mutta älkää vaan sanoko, että minä olen tätä
puhunut.
ADELAIDE. Olkaa huoletta. Minä teen kaikki niin hienosti, niin
hienosti.
HELENIUS. Ottakaa hänet niin sanoakseni väkirynnäköllä.
ADELAIDE. Niin minä teen. Poika parka, hän ei uskalla. Ah herra
Helenius, kiitos!
HELENIUS. Minä en voinut vaieta. Mutta ettehän te vaan sano että se
olin minä joka ilmoitin asian.
ADELAIDE. Ei ei. Mennään nyt etsimään herra Kannelta.
HELENIUS. Täällä olisi niin sopiva paikka teidän vallata hänet...
(Menevät).