SKÅL (tulee sisään). No Iisakki, mitä kuuluu? Kas, herra Kannel!
POROMÄKI. Tämä Skål on minun hengissä pitäjäni.
SKÅL (vetäen taskumatin esiin). Tässä minä taas tuon meidän
Iisakillemme vastamyrkkyä.
POROMÄKI. Katsokaa vaan ettei Josefiina tule. (Ryyppää). Jaa'ah, ilman
tätä minä jo olisin kuollut. (Ryyppää toisen kerran). Ja ilman tätä.
Ei sinulla Knuutti mitään hätää ole, niinkuin minulla. Sinä valitat
aivan turhaan.
KANNEL. Kuinka niin?
POROMÄKI. Sinä voit matkustaa pois vaikka Afrikkaan ja jättää neiti
Therese. Mutta minä en voi karata Josefiinan luota.
KANNEL. Minä en voi matkustaa. Se nostaisi jälkipuheita ja ties vielä
mitä. Liian raaka keino. Täytyy päästä eroon niin ettei tarvitse
kuulla mitään jälkikaikuja.
POROMÄKI. No silloin minä tiedän hyvän keinon.
KANNEL. Ja mikä se on?
POROMÄKI. Sinä hirtät itsesi. Silloin ei tarvitse kuullakses
jälkikaikuja.
KANNEL. Sinä taidat ruveta tässä pilkkaamaan.
POROMÄKI. Täyttä tottahan minä...
KANNEL. Minulla on sinulle myöskin hyvä neuvo, millä sinä pääset
pillereistäsi.
POROMÄKI. Ja mikä se on?
KANNEL. Sinä leikkaat vatsasi halki.
POROMÄKI. Soo'oh, vai halki!
KANNEL. Jaa jaa!
POROMÄKI. Ja mistä syystä minä leikkaan vatsani halki, jos sais
luvan kysyä!
KANNEL. Että pillerit aina tulisivat ulos kun olet ne niellyt.
Silloin pääset niitä sulattamasta.
POROMÄKI. Ahaa, jaa!!
KANNEL. Jaa jaa!! (Äänettömyys).