Herrat tulevat varovasti sisään. Poromäki viimeisenä ja
varovaisimmin. Hiipivät ovelle ja katsovat. Kannel tulee sisään
hänkin. Katselevät hetken toisiaan.
POROMÄKI. Nyt on piru merrassa.
ELPYVÄ. Mi-minä me-menen tuonne hu-uoneeseen ettei A-Adelaide vaan
nnnä-äkisi. Mi-minä en ole oikein re-epresentaabeli.
HELENIUS (kieli kankeana hänelläkin). Parasta se on. Minä puolestani
en pelkää näyttäytyä vaikka kenelle.
POROMÄKI. En minäkään ketään pelkää, mutta Josefiina.
ELPYVÄ. En mi-minäkään pelkää.
HELENIUS. Siltä se näyttää.
ELPYVÄ. Mmm-utta se on vasta vale.
POROMÄKI. Nyt täytyy päästä pois. Sillä jos Josefiina nyt saa minut
käsiinsä, niin se on vähä musta paikka.
HELENIUS. Synnin palkka.
POROMÄKI. Saarnaako herra lakia?
HELENIUS. Minä saarnaan mitä minä tahdon.
KANNEL. Saarnatkaa sitten evankeliumia.
HELENIUS. Mitä te tulette tässä puhumaan!
KANNEL. Sisso! Riita pois. Te näytte olevan riitainen, kun olette
päissänne. Riidellään toinen kerta, nyt täytyy ajatella pelastusta.
POROMÄKI. Josefiina tietää aivan varmaan kaikki.
KANNEL (katsoen ovesta vasemmalla). He seisovat kaikki kolme tuolla.
Hurraa, he lähtevät menemään puistoon päin!
POROMÄKI. Katso tarkkaan, meneekö Fiina myös!
ELPYVÄ. Mi-nä e-en ole o-oikein hik... re-epresssenatoobeli...
KANNEL. Me menemme nyt.
HELENIUS. Me emme mene mihinkään. Minä kutsun naiset tänne.
POROMÄKI. Oletteko te hullu?
KANNEL. Mikä piru teitä riivaa? Mistä hiidestä te nyt olette tuon
pään ottanut?
HELENIUS. Se on minun asiani.
KANNEL. Ja olkoon! Iisakki, nyt mennään.
POROMÄKI. Jaa-ah, se on tietty se. Mutta lähtöryypyt ensin, eihän nyt
enää mitään hätää ole.
ELPYVÄ. Ei yhtään mitään,
POROMÄKI. So, pian vaan. (Menee huoneeseen. Vahtim. ilmestyy ovelle).
KANNEL. Ei se taida pahaa tehdä. (Menee sisään; sisältä kuuluu
puhetta ja laulua seuraavan kohtauksen ajan).