POROMÄKI (ovesta taustalla. On epävarma jaloillaan. Ei huomaa
Kannelta). Yksin, sano Juhani Aho. (Laulaa):
Yksin olen tääll
kuin lintu puitten pääll.
(Tanssii ja höpisee itsekseen).
KANNEL (nauraen). Bravo! Hyvä! (Poromäki hyppii ja näpäyttelee
sormillaan jotain ilmassa olevaa).
KANNEL. Bravo, bravo! Täydellinen diliriumi.
POROMÄKI (lähenee häntä ja katsoo tarkkaan). Halloo! Kuka puhuu?
KANNEL. Etkö enää tunne.
POROMÄKI. Kas peijakas. Mitäs sinä meinaat minun tanssistani.
(Hyppelee).
KANNEL. Sinä tanssit sirosti kuin sarvikuono.
POROMÄKI. Tanssilla minä hurmasin Josefiinankin. Ja Josefina ymmärsi
minut väärin ja laittoi itsensä minun muijakseni.
KANNEL. Sinulla on jo kolmas kerta tuommoinen tanssiraivo tänään.
POROMÄKI. Se on henki, joka tulee päälle. Minä en voi sille mitään.
KANNEL. Katso vaan ettet taas saa suonenvetoa.
POROMÄKI (hieroo säärtään). Se on totta se...
(Ravintolaneiti tuo viiniä).