ADELAIDE. Ah, siinä te vielä olette.
ELPYVÄ. Me olemme juuri menossa. Saanko luvan, (tarjoaa käsivartensa.
Menevät. Helenius viimeisenä).
(Esirippu).
Toinen näytös.
Isohko huone kylpylaitoksen ravintolassa. Ovi taustalle, samoin
vasemmalle. Oikealla kaksi sivuhuoneisiin johtavaa ovea. Sohva,
pöytä, tuolia.
Ensimäinen kohtaus.
Kannel tulee ovesta vasemmalta. Istuu sohvalle ja sytyttää
paperossin. Haukottelee. Soittaa pöytäkelloa. Ei kukaan tule.
Soittaa uudestaan, kiivaasti. Ei kuulu ketään.
KANNEL. No sehän nyt on merkillistä... (Soittaa kauan ja kiivaasti).
VAHTIMESTARI (huomattavasti liikutettu). Tullaan tullaan.
KANNEL. Tässä taitaa saada soittaa kirkonkelloja, että te kuulisitte.
VAHTIMESTARI. Kisperviiniä? -- Jaha, aivan heti.
KANNEL (naurahtaen). Tuokaa minulle portviiniä.
VAHTIM. Häh?
KANNEL (ärjäisten). Portviiniä!
VAHTIM. Portteria, jaha, aivan heti...
KANNEL. Ei kun portviiniä, port-vii-niä!!
VAHTIM. Jassoo portviiniä? No miksei herra sitä heti sanonut? --
Aivan heti. (Menee ja palaa takaisin). Pitääkö; olla limunaatia
mukana? (Kannel tekee myöntävän liikkeen. Vahtimestari poistun).