POROMÄKI (kiivaasti kävellen). Siinä sitä nyt ollaan. Fiina tulee
mukaan!
KANNEL. Usko pois, hän tietää, miten asiat ovat. Naisia ei petetä
niin helpolla.
POROMÄKI. Kyllä se taitaa tietää. Minäkin aina toisinaan unohdan,
että olen kipeä.
KANNEL. Nyt siis sinun rouvasi tulee mukaan. Ja kun hän tulee, niin
tulevat tietysti neidit myös.
POROMÄKI. No se on niinkuin nakutettu.
KANNEL. Silloin on aivan sama, olemmeko me täällä tai muualla.
POROMÄKI. Silloin on parempi olla täällä ja ruveta vähitellen
paranemaan aivan itsestään, eikä mennä yhtään mihinkään.
KANNEL. Hm! (Kävelevät molemmat ja pysähtyvät vastakkain).
POROMÄKI. Tässä me nyt seisomme.
KANNEL. Emmekä muuta voi.
POROMÄKI. Ammen! (Kiukkuisena). Perhanan Josefiina! Minua alkaa
vähitellen suututtaa. Laittaa minut tämmöiseen kliisteriin!
KANNEL. Oma vikas. Mikset ole isäntä talossa! Minä aion lähteä yksin.
POROMÄKI. No no, älä nyt suutu...