KANNEL. Tässä on vettä.
POROMÄKI. Kauan sinä viivyitkin.
KANNEL. Minä kaaduin tiellä, ja täytyi palata takaisin ammentamaan
uutta. (Poromäki juo).
JOSEFIINA. Tiedättekö mitä, herra Kannel?
KANNEL. No?
JOSEFIINA. Siitä kylpylaitosmatkasta tulee nyt täysi tosi.
KANNEL. No se ilahuttaa minua. Kyllä posessionaatti tarvitseekin
säännöllistä hoitoa. (Poromäki ähkii). Hän on todella sairas.
(Poromäki yskii).
JOSEFIINA. Ensi viikolla me lähdemme kaikki.
KANNEL. Kaikki?!
JOSEFIINA. Niin. Minä tulen mukaan.
POROMÄKI. Fiina tulee mukaan.
KANNEL. Todellakin! -- No mutta sehän on hauskaa...
POROMÄKI. Se on hyvin hauskaa.
JOSEFITNA. Kun Iisakilla kuitenkin olisi ikävä minua ja kun semmoinen
paha mieli estää paranemista, niin minä olen Iisakin pyynnöstä
suostunut tulemaan hänen hoitajattarekseen.
POROMÄKI. Niin, hän tulee minun hoitajattarekseni. -- Eihän sille
mitään mahda!
KANNEL. Koska te, rouva Poromäki, nyt sen saitte päähänne?
JOSEFIINA. Aivan äsken, kun tulin torumaan Iisakkia neitien tähden.
POROMÄKI. Ne perhanan linnunpelätit!
JOSEFIINA. Iisakki!
POROMÄKI. Linnunpelätit, sanon minä!