JOSEFIINA. Aiotko sinä tuolla tavalla ottaa hengen itsestäsi!
POROMÄKI. En sitä muijaseni, mutta katsos se paha sisu.
JOSEFIINA. Neiti Stör tuli taas valittamaan sinun
epäkohteliaisuuttasi. Ja minä juuri pääsin sinua varottamasta!!
POROMÄKI. Minä hermostun!
JOSEFIINA. Mikset sinä voi olla ihmisiksi? Mitä pahaa sinulle on tehty?
POROMÄKI. Minä en kärsi vanhoja piikoja!
JOSEFIINA. Saat luvan kärsiä!
POROMÄKI. Sinä ne tänne haalasit!
JOSEFIINA. Ole vait!
POROMÄKI (ei puhu mitään).
JOSEFIINA. Sinä olet heille raaka, minun vierailleni!
POROMÄKI. He ovat minun kartanossani!
JOSEFIINA. Iisakki!! Minä sanon sinulle vielä kerran...
POROMÄKI (nousee ja alkaa kävellä, unohtaen kipunsa). Sano vaan,
mutta minä en kursaile heitä sittenkään!
JOSEFIINA (merkitsevästi). Iisakki, sinä unohdat luuvalosi.
POROMÄKI (mennen kokoon), Ai perhana! (Yskii). Sinä tuotat minulle
aina mielenliikutuksia ja se ei ole hyvä minun sydämelleni.
(Istuutuu).
JOSEFIINA. Kunpa sinä vaan et teeskentelisi ja valehtelisi minulle.
Sinä tahdot päästä minusta. Sinä et olekaan kipeä, Iisakki, sinä
tahdot päästä minusta.
POROMÄKI. Päästä sinusta. (Hellästi). Minä, joka olen niin surrut, --
kun täytyy erota sinusta. -- Kylpylaitokseen menon vuoksi.
JOSEFIINA. Todellakin!
POROMÄKI. Oikein todella. Minä tahdon mielelläni olla sinun kanssasi.
JOSEFIINA. Onko niin Iisakkiseni?
POROMÄKI. On Fiinaseni. Aina on ollut ikävä ja vaikea erota sinusta.
Toissa kesänä ja sitä edellisenä. Ja viime kesänä en ollut missään --
vaan sinun tähtesi.
JOSEFIINA (koko ajan näytellen). Jos nyt ei erottaisikaan.
POROMÄKI (yskäsee). Kyllä meidän, hyvä ystävä, täytyy joksikin ajaksi
erota. Minun täytyy päästä kylpemään (yskii) ymmärräthän sinä sen,
Fiinaseni.
JOSEFIINA (muka myöntäen). Niin, kyllä kai sinun terveytesi sen vaatii.
POROMÄKI. Kyllä minun sairauteni sen vaatii, niin. Ja minä palaan
terveenä miehenä. Se on kultainen asia, se terveys.
JOSEFIINA. Sinun on aina ollut minua ikävä, Iisakkiseni.
POROMÄKI. On Fiinaseni. Ja ikävä tulee nytkin (huokaa) mutta ei auta.
Sitä hauskempi on sitte taas. (Yskii).
JOSEFIINA. Kun sinä olet noin sairas, Iisakki, ja sitten vielä
ikävöitset, niin ikävä estäisi sinua paranemasta. Ja parantua sinun
täytyy. Ettei sinulla olisi niin ikävä minua, olen minä päättänyt
tulla mukaan.
POROMÄKI (unohtaen kaikki). Häh!
JOSEFIINA (lempeästi). Minä tulen mukaan.
POROMÄKI (nousten kävelemään). Tuletko sinä kylpylaitokseen??
JOSEFIINA. Onhan sinunkin hauskempi niin.
POROMÄKI (kävellen ja ojennellen itseään). On tietysti, paljon
hauskempi -- kun sinäkin olet mukana... (Heittäytyy istumaan).
JOSEFIINA. Älä nyt ole noin varomaton liikkeissäsi...
POROMÄKI. Ai se on totta se. (Kiusaantuneena). Ei tämä ole ollenkaan
hyvä minun sydämelleni. -- Nämä alituiset mielenliikutukset.
JOSEFIINA. Asia on nyt päätetty. Me lähdemme viikon päästä. Minä
järjestän kaikki siksi. (Kannel tulee). Kas tuossa saat vettä.