JOSEFIINA. Sinä olet taas loukannut neitejä!
POROMÄKI. Millä tavalla minä nyt taas olen heitä loukannut!
JOSEFIINA. Sinä olet käyttänyt raakaa puhetapaa heidän
läsnäollessaan. Ja sinä olet kironnut.
POROMÄKI. Minä sanoin aamupäivällä, että piru vieköön koko hyntyn.
JOSEFIINA. Mutta sehän on hirveän raakaa! Etkö sinä ymmärrä...?
POROMÄKI. En minä tarkottanut vanhojapiikoja!
JOSEFIINA. Eivät he ole mitään vanhojapiikoja! He ovat neitejä!
POROMÄKI. Olkoot vaikka kerupiimejä, mutta minä en tarkottanut heitä!
Minä tarkotin mustalaisia.
JOSEFIINA. Mutta se sana loukkasi neiti Adelaiden korvaa. Sinä
tiedät, että neiti Adelaide on hieno ja runollinen ihminen...
POROMÄKI. Älä puhu minulle hänestä! Minä hermostun. Hän on puolihullu.
JOSEFIINA. Iisakki!!
POROMÄKI. Minä en voi häntä kärsiä! -- Enkä minä voi olla toinen kuin
minä olen!
JOSEFIINA. Minä sanon sinulle Iisakki, että sinun täytyy! Kuuletko,
sinun täytyy!
POROMÄKI. Kyllä minä kuulen!
JOSEFIINA. He ovat meidän vieraitamme ja meidän pitää olla
kohteliaita (kuuluu ääniä). He tulevat nyt järveltä. Minä en tahdo
enää kuulla valituksia!! (Pois ovesta vasemmalle).