ELÄMÄ ON LOPUTON.

Kukan sielu tuoksussa,

Linnun sielu laulussa

Siirtyy taivaasen.

Mutta itse kukkanen,

Itse laululintunen

Painuu turpeesen.

Kenties kerran uusina

Nousevat taas turpeesta

Uuteen keväimeen.

Sielun suopi kukallen,

Laulun luopi linnullen

Säde auringon.

Kevät jälleen on.

Kevät jälleen hellänä

Tuopi riemupäivänsä,

Alkaa jälleen taistelon.

Elämä on loputon.

11/11

Kootut teokset 2: Runoelmia 1886-1906 · 第 453 / 453 题