Tämän runon kirjoitti runoilija viikkoa ennen kuolemaansa
erään ystävänsä luona, jolle hän sen jätti.
Maamies paljon ponnistaa,
Koska hän maata raivaa.
Toivossa että se onnistaa
Hän ei karta vaivaa.
Avuksensa ottaa hevon,
Kaataa hukan, pyytää revon.
Peltoja kyntää,
Metsihin ryntää,
Korpia kääntää,
Kantoja vääntää,
Viemärit maansa halki kaivaa.
Keskelle salon
Nostaa hän talon.
Eikä hän pelkää työtä, ei vaivaa.
Sitte kunnian kukkoa
Illalla voipi kuunnella.
Lapset ympäri hyörii,
Leikkii ja pyörii...