ODOTTAESSA.

Suur kaikkisuus!

Sun käskyäs noutaa vanhus kuu,

Kun väistyy se pois tai palautuu,

Sua palvellessaan.

Sua auringon tahto tottelee,

Kun pimenee se tai valkenee,

Sua seuratessaan.

Suur kaikkisuus!

Sinä tähtiä käsket leiristään

Ja ne lähtevät noutain mielellään

Sun ymmärrystäs.

Kun soihtuja ihmismaailmaan

Sinä syttelet, käyvät ne matkoillaan

Sun järjestystäs.

Suur kaikkisuus!

Sua elämä tottelee ja työ.

Sun tahdissasi ajan suonet lyö

Ja aalto hakkaa.

Sun tahdostasi lumi valtaa maan;

Kun lämmintä lainaat uudestaan,

Niin talvi lakkaa.

Suur kaikkisuus!

Nyt pimeätä on ja odotetaan;

Tuo valkeusmiehesi päälle maan,

Sen auringoksi!

Moni sydän on synkkä ja eksynyt,

Tuo kynttiläkruunusi edes nyt

Yövartioksi!

Suur kaikkisuus!

Sinä ihmisen kunkin aikanaan

Myös heität rannalle oudon maan, --

Hän sammuu täällä.

Sinä kansamme joulupuuksi tee,

Jok' itse on kirkas ja valaisee

Myös muut maan päällä!

Suur kaikkisuus!

Me odotamme sulta suurempaa,

Joka maamme ja kansan kirkastaa

Ja liekkiin luopi.

Se suur on takana talven, yön

Ja takana raskaan päivätyön --

Suur voiton tuopi.

Suur valon vallan kaikkisuus,

Luo meille uhrisydän uus! --

Se voiman suopi.

11/12

Kootut teokset 2: Runoelmia 1886-1906 · 第 353 / 453 题