LUOJAN LINNULLE.

Miks' ei rintani anna rauhaa?

Polttaa päivin ja polttaa öin.

Luojan lintu, oi, missä lennät?

Riennä luokseni hyvin töin!

Sydän riistä mun rinnastani,

Että hetkenkin hoivaa saan;

Luojan lääkitä vie se sinne,

Miss' ei haavoita kiihkot maan!

Luojan kämmenen päälle laske

Sydän parkani uutumaan,

Luojan puhtaaksi puserrella --

Sitten mulle tuo uudestaan.

Minä vuoksena voimallisna

Sitten kansani kirkastan,

Suomen Indus- ja Oxusvirrat

Johdan korpihin maailman.

Luojan lintu, oi, missä viivyt?

Sydän kärsivä kanna pois,

Että voimien lähtehestä

Ikiterveyden se jois!

15/11

Kootut teokset 2: Runoelmia 1886-1906 · 第 352 / 453 题