Te hourujen huoneita laittakaa
Ja vankilat vahvanmoiset!
Jo joukkoja jyskii portilla
Ja matkalla riehuu toiset.
Kun irti on valtio saumoistaan,
Lainvanteita päämies katkoo,
Niin kansakin hulluna, raivossaan
Jalot, oikeat ohjeet ratkoo.
Siis rohtoa kansalle keitellään,
Unirohto -- sitten rauta:
Jos viina ei tuutisi viihtymään,
Niin eiköhän kahleet auta!
He juovat ja naivatkin lohdukseen --
Mitä muut' olis harrastusta! --
Mut onnetta riutuvat matkalleen
Ja sammuvat -- yö on musta.
Tää vaivaiskoppihin korjataan,
Tuo puetaan valtion rautaan,
Nuo hourujen huoneessa ruokitaan,
Muut kirkkomme siunaa hautaan.
Vaan valtioviisaus nostaa pään,
Ylös kiiveten korkealle,
Ja sieltä se näyttää nyrkkiään
Tuolle joukolle kirkuvalle.
22/4