KÄÄNNEKOHTA.

Oli rakkaus kiehuma-asteessaan,

Oli kuumimmillaan, tuhmimmillaan.

Piti toinen toistansa aarteenaan,

Sydämest' oli aarre kalleimmillaan.

Ja toisiamme, kun rakastimme,

Me epäluuloin kohtelimme,

Ja luulevasti loukkasimme,

Niin onnen tuskaksi vaihetimme --

Siks että rakastimme.

Maailman onni ja rakkaus, miksi

Te haihdutte pilviksi, kyyneliksi!

Kootut teokset 2: Runoelmia 1886-1906 · 第 176 / 453 题