KUOPASSA.

"Kun köyhäll' ei ole muuta

Juur' rikkautt' ollenkaan,

Kai siksi näin viljalta hälle

Toki lapsia annetaan."

Maakuopassa raskas vaimo

Näin lohdutti itseään,

Kun seitsemän törkyistä lasta

Hänen hääräsi liepeissään.

Mies herran kuormia kiskoi,

Pui viljat, kynteli maat.

Öin kuopan mökkihin painui

Hänen raajansa tarmokkaat.

Mut huomenna taas sama herra

Hien, voiman mieheltä vie;

Toki ryysyistä perhe raukkaa

Se herra ei holhonnut lie.

Talo päivänrinnassa pulska

Jalon herran on kartano;

Yli vainion, järven siintää

Näkö sielt' ylen mainio.

Mut herran hienokas perhe

Mökin perhett' ei ymmärrä:

He korkeita kouluja käyvät,

Mökin lapset kinkeriä.

On muutenkin ilkeä nähdä

Likasiivoa, raakuutta

Ja köyhyyttä noin viheljäistä.

Miks heitä ei nosteta?

22/3

Kootut teokset 2: Runoelmia 1886-1906 · 第 156 / 453 题