Minä astuin katua,
Katuviertä pitkin. --
"Herra, kuulkaa, kuulkaapa?"
"Tyttö, mit' on sinulla?" --
"Kaiken viime yötä, nähkääs,
Neuvotonna itkin!" --
"Nuori tyttö houkkio,
Mikä sua vaivaa?
Kurja laiskantautiko?
Vaiko hylkyteillä jo?
Pystyyn pääsi nosta, luota:
Ahkeruus tien raivaa!" --
"Kiitos, herra, neuvosta.
Sisään astukaatte!
Ette huoli tuomita,
Ensin täytyy kuunnella." --
Sisään astuin. Mitä kuulin,
Tekin kuulla saatte.
Kaunis, hento, kalpea
Tyttö, hehkuposki:
Posket hohti kuumetta.
Kumarassa tuolilla
Vaikeroi hän vaivojaan:
Kivut, tuskat koski.
"Tuohon, herra, istukaa!
Olen sairas, näätte,
Eikä leivän murenaa,
Yhtä vähän hoitajaa." --
"Neiti, valituksiltanne
Minut säästäkäätte!" --
"En, en säästä! Vaadin sen,
Että kuuntelette!" --
Näin hän jatkoi kiihtyen, --
"Myöskin teitä syyttelen,
Puutetta kun kärsin tässä,
Te vain herrailette!" --
"No, no!" -- "Uskotteko sen,
Työstäni ett' elin?
Silloin tällöin suuruksen
Söin kuin heikko kärpänen.
Mutta päivät, melkein yötkin
Istuin, neuloskelin.
Markan, puolentoista sain --
Mitä säästyi siitä?
Parempata palkkaa hain,
Herrasväki moitti vain. --
'Tyydy, tyttö, onnehesi,
Siitä herraa kiitä!'
Minä kiitin, sairastuin,
Herrasväki jätti,
Minut poisti päin ja suin --
Pian heiltä unhotuin. --
Tauti, kurjuus kuormiansa
Niskoilleni mätti." --
"Elä kerro enempää!
Liiaksi jo kuulin.
Nyt voin tuskas ymmärtää.
Miksi -- mua hävettää --
Sinust' aivan syyttömästi
Huonoakin luulin!"
Uhkaavasti lausui hän:
"Siksikin voin tulla!
Työ ei näytä riittävän
Kannattajaks elämän --
Pelkään, että hurjatöihin
Lahjoja on mulla!" --
Kaivoin kukkaroani --
Löysin tyhjän sieltä.
Millä köyhä auttaisi!
Lauluni, oi, lauluni!
Kutsu kurjan auttajaksi
Kansan kättä, mieltä!
27/2