PARIISIN KAHVILASSA.

Tyttö kaunis istuu

Tiskin takana,

Viehkeästi kiehtoo,

Hurmaa pakana.

Sinne silmät tähtää

Nuorten herrojen,

Luota olven, viinin,

Kahvitassien.

Punehdu ei neiti:

Posken hipiä

On kuin alabaster

Hieno, hempeä.

Kelle hymyn heittää,

Kelle silmän luo,

Jokainen voi ottaa

Omaksensa nuo.

Kuinka monta yötä

Lie hän hymyillyt,

Kun noin huulten puna

Pois on hälvennyt.

Mut on kauneus kaikki

Yleistavaraa,

Joll' on mieli auki,

Nauttii, nauttikaa!

Tuota nähden juopi

Lasin mielellään,

Käy tääll' useammin,

Lähtee myöhempään.

Kahvila on hetken,

Hetken hauskutus.

Kauemminko kestäis

Tuon tytön rakkaus?

Kootut teokset 2: Runoelmia 1886-1906 · 第 85 / 453 题