ELIAS ERKKO.

Syntyi 12/4 1863, kuoli Meranissa Tiroolissa 21/11 1888.

Täällä kirjoist', elämästä etsit

Totta, kaunista ja oikeaa.

Suuntia loit tehtävihin suuriin,

Että iloinnut ois isänmaa.

Kultalankaa mieles kehräeli,

Kertorunon kerran luodakseen

Suomen herännästä, nousennasta,

Suomen vyölle siitä kaunisteen.

Suomen edistys ja Suomen nousu,

Koko kansan hengen kasvanta,

Mieltäsi ne lämmitti ja loisti

Köyhyydessäkin ja sairasna.

Joudutella halusit tuot' aikaa,

Jolloin kansa luontaisvoimistaan

Suomalaisen hengen värit painaa

Sivistyksen joka tuotelmaan.

Niinpä hautui mielessäsi suurta,

Aattehesi pyrki elämään,

Mutta surma armotonpa särki

Parhaat hankkehesi yhtenään.

Särki niinkuin myrsky puuta pirstoo,

Kunnes kaikki oksat irroittaa,

Sitten rungon lehvättömän luhtoo,

Suojattoman varren kukistaa.

Niin sun nuori elämäsi riutui,

Aattehesi kuihtui nupussaan.

Väärin sulle, väärin Suomellemme,

Jollei toivos toteuisikaan.

Sulle siellä, täällä Suomellemme

Puhkee kukka, kasvaa hedelmä;

Sulle siellä, täällä Suomellemme

Myrskyn jälkeen päivä selkeä.

15/12 1888

Kootut teokset 2: Runoelmia 1886-1906 · 第 65 / 453 题