Olenko vaan yksi noista
Miljonista elukoista,
Jotka hetken hengittää?
Yksi noista tuhansista
Kuolevista kukkasista,
Jotka jälleen häviää?
Häviää kuin rakkulainen,
Niinkuin liekki sammuvainen,
Jok' ei tiedä itsestään.
Miksi synnyin tietäväksi,
Kaipaavaksi, etsiväksi,
Miksi toivon yhtenään?
Miksi aavistuksen sarven
Tungen yli tähtiparven,
Yli äärimaailmain?
Elämä jos loppuu tähän,
Miksi synnyin etsimähän?
Luomistyö ois petos vain!
Pettää voivat kangastukset,
Toki silmän huomaukset
Tosi luonto synnyttää.
Saari, jonka näen tuolla,
Onkin ehkä vastapuolla,
Kerran voin sen yllättää.
Kerran, jossain hienommassa
Suuren luonnon saarelmassa
Itseni voin saavuttaa.
Saavuttaa tuon korkeamman,
Puhtahamman, ihanamman,
Jota henki aavistaa.
16/4 1888