Esmeralda kalpeni ja astui horjuen alas mestauslavalta. Erakon ääni
seurasi häntä yhä:
-- Mene! mene! senkin mustalaisvaras, pian saat nousta sinne itse!
-- Säkkinaisella on taas päähänpistonsa, murisi väkijoukko, eikä
välittänyt hänestä sen enempää. Sillä tuollaisia naisia kammottiin,
mikä teki heidät pyhiksi. Siihen aikaan ei kernaasti käyty sellaisten
kimppuun, jotka rukoilivat yötä päivää.
Mutta nyt oli aika viedä Quasimodo pois. Hänet päästettiin irti
siteistä, ja joukko hajaantui.
Mahiette, joka seuralaisineen oli paluumatkalla, pysähtyi äkkiä
Suuren sillan luona:
-- Mutta Eustache! minne olet maissileivän pannut?
-- Äiti, vastasi poika, sillä aikaa kun sinä puhuit tuon naisen
kanssa, joka oli siellä kolossa, tuli suuri koira ja puraisi
leivästä. Silloin minäkin haukkasin siitä.
-- Vai niin, herraseni, sinä olet siis syönyt sen?
-- Äiti se oli koira. Minä kielsin sitä, mutta se ei totellut.
Silloin minäkin söin siitä!
-- Se on vallan kauhea, tuo lapsi, sanoi äiti, samalla hymyillen ja
toruen. Ajatelkaa, Oudarde, hän syö jo yksinään tyhjäksi koko meidän
kirsikkatarhamme Charlerangessa. Hänen isänsä sanookin, että hänestä
vielä tulee kapteeni. -- Kuulepas Eustache, jos minä vielä saan sinut
kiinni sellaisesta! -- Tule, senkin ahmatti!