Iloksemme voimme ilmoittaa lukijalle, että koko sen ajan, minkä
tämä ilveily kesti, Gringoire ja hänen näytelmänsä olivat urheasti
pitäneet puoliaan. Hänen ankaran valvontansa alaisina hänen
näyttelijänsä olivat keskeyttämättä jatkaneet esitystä, ja hän itse
oli yhtä herkeämättä kuunnellut sitä. Melusta huolimatta hän oli
päättänyt jatkaa esitystä loppuun saakka eikä suinkaan ollut vielä
heittänyt toivoaan, että yleisö sittenkin lopuksi palaisi takaisin.
Tämä toivonsäde yhä kasvoi, kun hän näki Quasimodon, Coppenolen
ja narripaavin koko meluavan seurueen korviasärkevällä kohulla
lähtevän salista. Yleisö riensi jäljestä. -- Hyvä, mietti hän, sinne
menevät nyt kaikki melunpitäjät. -- Onnettomuudeksi olivat kaikki
melunpitäjät koko yleisö. Hetkessä tyhjeni koko suursali.
Totta puhuen oli vielä joitakin katselijoita jäänyt jäljelle.
Siellä täällä salissa tai pienissä ryhmissä pylväiden ympärillä
näkyi naisia, vanhuksia ja lapsia, jotka kai olivat saaneet
kyllikseen huudosta ja melusta. Muutamia ylioppilaita istui vielä
ikkunakomerossa ja katseli alas torille.
-- Mainiota, tässähän on aivan tarpeeksi väkeä kuuntelemaan
loppuun kappaletta. Niitä ei kylläkään ole paljoa, mutta valittua,
sivistynyttä väkeä.
Tällöin hän huomasi, että soitantoa, jonka piti tehdä yleisöön
voimakkain vaikutus Neitsyt Marian saapuessa, ei kuulunutkaan. Asiaa
lähemmin tutkittaessa huomattiin, että narripaavin saattue oli
takavarikoinut ja vienyt mennessään hänen orkesterinsa.
-- Menettelee ilmankin, mietti Gringoire stoalaisen tyyneydellä.
Hän lähestyi erästä ryhmää, joka näytti keskustelevan hänen
näytelmästään. Hänen onnistui kuulla seuraava sananvaihto:
-- Tunnettehan Navarran palatsin, mestari Cheneteau, sen, joka kuului
herra de Nemours'ille?
-- Kyllä, vastapäätä Braque-kappelia.
-- Sama juuri, valtiokonttori on vuokrannut sen Guillaume
Alixandrelle, historianmaalarille, kuudesta livrestä kahdeksasta
sousta vuodessa.
-- Kylläpä ne vuokrat kohoavat.
-- Vai niin! huokasi Gringoire, mutta muut kuuntelevat.
-- Toverit, huusi äkkiä yksi ikkunakomerossa istuvista veitikoista.
-- _Esmeralda! Esmeralda_ on torilla!
Tämä sana sai aikaan ihmeellisen vaikutuksen. Kaikki salissa olijat
ryntäsivät ikkunaan ja kiipesivät ylös nähdäkseen torille, toistaen:
_Esmeralda! Esmeralda!_
Samalla kuului ulkoa huikeita suosionosoituksia.
-- Esmeralda? mitähän sekin merkinnee? mietti Gringoire ja väänteli
käsiään epätoivoissaan. Nyt on, Herra nähköön, tullut ikkunain vuoro!
Hän kääntyi marmoripöytää kohden ja näki, että esitys oli
keskeytynyt. Oli tullut hetki, jolloin Jupiterin piti ilmestyä
salamansa kanssa. Mutta Jupiter seisoi aloillaan lavan juurella.
-- Michel Giborne! huusi harmistunut runoilija, mitä sinä siellä
teet? Onhan sinun vuorosi! Kiipeä ylös!
-- Mahdotonta, vastasi Jupiter, eräs ylioppilas vei portaat.
Gringoire katsahti lavalle ja huomasi katkeran totuuden.
Kaikki liikenneyhteys oli katkaistu näyttämön ja pukukomeron väliltä.
-- Roisto! hän mutisi. Ja miksi hän otti portaat?
-- Nähdäkseen Esmeraldan, vastasi Jupiter surkealla äänellä. Hän
sanoi: "Kas täällä on portaat, joita ei tarvita", ja niin hän vei ne.
Se oli kuolinisku. Gringoire otti sen vastaan alistuen.
-- Korjatkaa luunne! hän sanoi näyttelijöille; jos saan maksun,
saatte tekin.
Sitten hän lähti pää painuksissa, mutta viimeisenä niin kuin urheasti
taistellut kenraali.
Astellessaan alas palatsin portaita hän mutisi hampaittensa välitse:
-- Kauniita aaseja ja lurjuksia nuo pariisilaiset! Tulevat katsomaan
mysteeriä, eivätkä kuuntele siitä sanaakaan! Kaikki muu heitä
huvittaa, Clopin Trouillefout, kardinaalit, Coppenolet, Quasimodot,
itse piru, mutta Neitsyt Maria ei tippaakaan! Jos olisin sen tiennyt,
en olisi tuhlannut Neitsyt Marioita teille, senkin hölmöt! Ja minä!
tulin katselemaan kasvoja ja näinkin vain takaraivoja! Olla runoilija
ja saavuttaa laastarinlatkuttajan menestys! Onhan kyllä totta,
että Homeros kierteli kerjäten kreikkalaisia kyliä, ja Naso kuoli
maanpaossa moskovalaisten luona. Mutta piru minut periköön, jos
ymmärrän, mitä he tarkoittavat tuolla Esmeraldallaan! Mitähän kieltä
se oikeastaan on olevinaan? Sehän on pelkkää siansaksaa!