_Tähän kertomukseen on aiheen antanut eräs synkkä tapahtuma, joka
tapahtui kuudettakymmentä vuotta sitten Etelä-Suomessa ja jonka
pääpiirteet sittemmin tämän kirjan tekijälle suullisesti esitettiin.
Kertomus syntyi ruotsiksi, mutta julkaistiin ensiksi suomeksi v. 1869,
joihin aikoihin salanimenä käytin unkarinkielistä sanaa: *Emlékyl*, joka
suomeksi merkitsee: muistoksi._
_Suomennoksen toimitti hyväntahtoisesti eräs ystäväni. Sen tunnustivat
meidän silloiset parhaimmat kielentuntijamme kuuluvaksi etevimpien
teosten joukkoon, mitkä silloisella suomenkielen kehityskannalla voitiin
aikaansaada. Kielen puhtaus, sujuvuus ja rikkaus hankkivat tälle
pienelle kertomukselle sen kunnian, että sitä ruvettiin käyttämään
suomenkielen opinnoissa Unkarin pääkaupungin yliopistossa. -- "Uotilan
isännän" osaksi on tullut sekin etu, että Kansanvalistusseura v. 1883
suositti sitä maamme kansankirjastoihin sopivana luettavana
otettavaksi._
_Tästä jo aikoja sitten loppuun myydystä kertomuksesta ilmestyy nyt uusi
painos, jonka kieliasua ensimäisen painoksen suomentaja on korjaillut
suomenkielen nykyisen kehityskannan vaatimusten mukaan. Minun
velvollisuuteni on nyt julkilausua sulimman kiitokseni tälle nuoruuteni
ystävälle, joka, suomentamalla "Uotilan isännän" sekä "Honkain tarinat"
nimiset kuvaelmani, oli ensimäinen "sillanrakentaja", joka minun saattoi
suomenkielisen kirjallisuuden alueelle._
*_E. Nervander._*