(J. Knutson.)
Neljännellätoista vuosisadalla ei ollut Savossa enempää kuin yksi ainoa
kirkko, ja sitä sanottiin Suur-Savon eli S:t Mikaelin kirkoksi. Saimaan
viljavat ja kalaiset rannat olivat jo silloin tiheään asutut, uusia
kirkkoja rakennettiin yks toisensa perästä, mutta maakauppa kulki yhä
vielä kolmen salmen, Väätämänsalmen, Vuolteensalmen ja Siikasalmen
kautta tuohon vanhaan keskuskohtaan. Mikkelin kirkonkylään asetettiin
1743 vuoden rauhan perästä postikonttori sekä raja-tullikammari.
Ruotsin hallituksella oli jo silloin aikomus perustaa tähän kaupunkia,
mutta tämä aikomus toteutui vasta meidän aikana, jolloin kirjoituksella
Maalisk. 7:ltä p:ltä 1838 Mikkelin kaupunki perustettiin Olkkalan ja
Maunusalon talojen maalle, syvän Saimaasta maahan tunkeuvan salmen
rannalle.
Mikkeli on siis nuorimpia kaupungeita Suomessa. Sen alku oli nöyrä. Se
oli varakas kylä, joka oli saanut ylimaan kaupungin oikeudet ja
kaupitteli hevosia, pellavia, viljaa sekä voita markkinoillaan, jotka
olivat suurimmat koko Suomessa, Kuopion markkinain perästä. Mutta 1843
muutettiin tänne kuvernöörin asunto Heinolasta, ja v. 1872 perustettiin
tähän uusi täydellinen lyseo. Me näemme kaupungin leviävän likeisiltä
kukkuloilta alas tuolle suurelle, metsättömälle lakeudelle päin,
johonka kasket ovat painaneet poltinmerkin ja jotka aura on vakoilut
viljaviksi pelloiksi. Katsos noita äärettömiä, yksitoikkoisia
lakeuksia, joita vasta tuolla kaukana matalat harjut rajoittavat! Mutta
jos nousisimme tuolle kukkulalle, jonne meille näkyisivät Saimaan
läntiset selät lakeuksien takaa, silloin näkisimme ettei Mikkelikään
ole kauneuden puolesta jäänyt osattomammaksi kuin muu Savon maa.
Arki-enkelin kaupungin toki pitäisi ennen muita olla vahva ja valtava.
Kaupunki on kuitenkin liian nuori, että olisi vielä itse sotaa nähnyt.
Sen likeisyydessä on kuitenkin Vuolteensalmi, jossa 1788 vuoden sota
sai alkunsa, sillä että Hastfehr'in suomalaiset rakuunat, Venäläisiksi
puettuna, tekivät päällekarkauksen. Ja 3/4 peninkulmaa täältä on
kuuluisa Porrassalmi, jossa Aminoff 500:n Savolaisen kanssa -- vasta
lopulla tuli Porilaisia ja Pohjalaisia avuksi -- Kesäk. 12 ja 13 p.
1789 piti puoltansa 23 tuntia paljoa lukuisampaa vihollista vastaan.
Täällä Adlerereutz ja Döheln leikkasivat ensimmäiset laakerinsa. Koko
tuon pitkän taistelun aikana istuivat Mikkelin äidit ja nuoret tyttäret
Kellovuorella, tykyttävin sydämin katsellen poikiensa ja veljiensä
sankaritekoja.
Loppusanat.
Tähän loppuvat selitykset tämän "Matkustuksen Suomessa" ensimmäiseen
jaksoon. Hyvin epätasaisesti on tähän tullut kuvia eri maakunnista,
Pohjanmaalta on ainoasti yksi kuva (n:o 2); Ahvenanmaalta samaten yksi
(n:o 5); Hämeestä 3 (n:o 8, 16, 18); Varsinais-Suomesta 4 (n:o 6, 17,
20, 21); Satakunnasta niin-ikään 4 (n:o 10, 19, 22, 24); Savosta 7 (n:o
1, 13, 14, 27, 28, 33, 36); Karjalasta saman verran (n:o 7, 11, 12, 25,
26, 29, 34); Uudeltamaalta 9 (n:o 3, 4, 9, 15, 23, 30-32, 35).
Syyt tähän epätasaisuuteen ovat helpot selittää. Helsingissä asuvat
taideniekat ovat ensiksi kuvanneet ne maamme osat, jotka olivat likinnä
tai joihin oli helpoin päästä. Mutta tämän jakson perästä on tuleva
toinen, missä nyt niin syrjään jääneet pohjoiset ja läntiset seudut
ynnä myös maamme keskikohdat saavat vuoronsa.
Aika, milloin tämä toinen jakso on seuraava, riippuu siitä että
ensimmäisen jakson suuret kustannukset saataisiin takaisin. Muistettava
näet on että melkein jokainen näistä kuvista on teräkseen piirretty
varsituisesti sitä varten tehdyn alkuperäisen maalauksen mukaan.
Holmbergin maisema Pirkkalassa, Ekmanin Lyytinen sekä Janssonin
kajuutta ovat ainoat vanhemmat alkukuvat.
Suomen yleisö, kuinka suuresti se rakastaakin kotimaatansa, ei jaksa
kuitenkaan yksinään kannattaa tätä teosta. Siitä syystä toimitetaan
paitsi ruotsalaista alkuperäistä tekstiä ynnä sen suomennosta vielä
franskalainen, saksalainen, venäläinen, kukaties englantilainenkin
painos.
Koska kerran kaikki Suomen maakunnat, niin täydellisesti kuin tässä on
mahdollista, ovat kuvatut, niin hyvin luontonsa kuin kansan-elämänsäkin
puolesta, niin on selityksistäkin selvemmin näkyvä mikä missäkin on
omituista ja mikä yhteinen side kaikki yhdistää.
Helsingissä Marrask. 25 p. 1873.