Elonkorjuun ajanlaskullinen asema. -- Sen tarkotus ja sen suuri
tärkeys. -- Aika-ennustusten polttopiste. -- Valmistuksia elonkorjuuta
varten. -- Yhteensattuvien profetallisten todistusten merkitys. --
Herran läsnäolo. -- Vastauksia järjellisiin vastaväitteisiin. -- Pääsö
Herramme iloon.
"Elonaika on maailman loppu". -- Matt. 13: 39.
Huolellinen tutkija lienee huomannut, että ajanjaksoa, jota nimitetään
"lopun ajaksi", on erittäin sopivasti nimitetty siksi, koska silloin ei
ainoastaan evankelikausi pääty, vaan silloin päättyvät myöskin kaikki
ennustukset, jotka tarkottavat tämän ajan loppua, senkautta että ne
täyttyvät. Sama lukijaluokka lienee huomannut näiden 115 vuoden
viimeisten 40 (1874--1914) vuoden, joita nimitetään "lopuksi" tai
"elonajaksi", erityisen tärkeyden.
Tämä lyhyt ajanjakso on koko aikakauden tärkein ja tapahtumista rikkain
jakso; sillä sinä aikana on koko aikakauden elo koottava ja korjattava,
ja pelto, joka on maailma (Matt. 13: 38), on raivattava, kynnettävä ja
valmistettava toista kylvö- ja leikkuuaikaa varten -- tuhatvuotiskautta
varten. Tapahtumain tärkeyttä tänä elonkorjuu-aikana saattaa tuskin
pitää liian suuriarvoisena; ja kuitenkaan ei maailma tule tietämään
siitä mitään, ennenkuin sen valtavat, vaikkakin tuntemattomat voimat,
ovat suorittaneet niille kuuluvan tehtävän. Todellakin on hyvä muistaa,
ettei elonkorjuu tarkota koko maailmaa, vaan ainoastaan kristillistä
seurakuntaa; eikä se koske muhamettilaisia, braamalaisia, buddalaisia
j.n.e., vaan ainoastaan Kristuksen totista seurakuntaa ja sellaisia,
jotka enemmän tai vähemmän ovat heidän yhteydessään -- "kristikuntaa".
Mutta vaikka maailma koko tänä aikakautena tulee olemaan täydellisessä
tietämättömyydessä sen luonteesta, mutta kuitenkin pelvossa ja
vavistuksessa sen ihmeellisten tapahtumain lopullisesta päättymisestä
(Jes. 28: 21), niin nauttii Herran pienen lauman nykyään elävät
vihkiytyneet seuraajat suurempaa valoa kuin koskaan ennen on tullut
kenenkään heidän edelläkävijänsä osaksi; sillä tänä aikana kokoontuvat
kaikki profetallisten todistusten säteet suuremmoiseen polttopisteeseen
ja valaisevat uskonsilmälle koko Jumalan suunnitelman, sisältäen sen
kehittymisen menneisyyteen, nykyisyyteen ja tulevaisuuteen nähden.
Lopun ajan alkamisesta asti (1799) on Jumala valmistanut vihkiytynyttä
"pyhää kansaansa", "Pyhäkköänsä", sitä suurta siunausta varten,
jonka hän aikoi vuodattaa heidän ylitsensä näinä neljänäkymmenenä
elonkorjuu-vuotena; jotka siunaukset myöskin ovat aiotut erityisesti
valmistamaan heitä mennäkseen Kristuksen kanssa täyteen iloon ja
kanssaperillisyyteen, hänen kanssaan, hänen morsiamenaan. Täsmälleen
"määrätyllä ajalla", 1799, 1260 päivän loputtua, murrettiin synnin
ihmisen, seurakunnan suuren sortajan voima ja hänen valtansa otettiin
pois. Yhdellä ainoalla mahtavan kätensä lyönnillä katkasi Jumala
Siionin kahleet ja tarjosi sorretuille vapauden. Ja esille tulivat, ja
tulevat; "pyhäkköluokka", "pyhä kansa", heikkoina, ontuvina, rampoina,
melkein alastomina ja sokeina paavillisen orjuuden vankilan pimeydestä,
liasta ja kurjuudesta. Ihmis-raukat! He olivat koettaneet palvella
Jumalaa uskollisesti keskellä vainojen kammottavia liekkejä ja pitäneet
kiinni Kristuksen rististä, silloin kun melkein kaikki muu totuus oli
tullut pois laastuksi, ja rohkeasti he ponnistelivat vapauttaakseen
Jumalan "kahta todistajaa" (Vanhaa ja Uutta testamenttia), jotka niin
kauvan olivat olleet sidottuina ja jotka olivat ennustaneet ainoastaan
kuolleitten kielten säkkivaatteen alla. -- Ilm. 11: 3.
Viisaudessaan ei Jumala häikäissyt heitä niin suurella valovirralla
kuin pyhille nyt on suotu. Hellästi johti hän heitä eteenpäin askel
askeleelta, puhdistaen heitä ensin paavillisista saastaisuuksista,
joita heissä vielä oli. Ja kun Jumala näin veti heitä, seurasi
pyhäkköluokka mukana ja tunsi Hyvän paimenen äänen totuudensoinnuissa,
jotka paljastivat vanhat eksytykset aina vuoteen 1846 asti, jonka
ennustus määrää siksi vuosiluvuksi, jolloin "pyhän kansan", "Pyhäkön",
ydin tulisi vapautetuksi paavikunnan eksytyksistä, puhdistetuksi sen
saastutuksista ja jolloin se olisi valmis vaihtamaan saastaiset
ihmisopit puhtaisiin ja ihaniin totuuden periaatteisiin, joille Herra
ja apostolit olivat perustaneet seurakunnan. Vähitellen joutuivat he
sitte odottamaan tuota siunauksen korkeinta kohtaa, jolloin Herra itse
tulisi, aikakauden elonkorjuussa. Heidän ahkera Jumalan sanan
tutkimisensa ja kiitettävä halunsa oppia tuntemaan sitä, mihin
enkelitkin haluavat katsahtaa (1 Piet. 1: 12), tulivat runsaasti
siunatuiksi, vaikk'ei heille suotukaan kaikkia, mitä he halusivat.
Harvat uskolliset tulivat siten opastetuiksi totuuden Sanasta,
täytetyiksi sen hengellä, puhdistetuiksi ja kokonaan erotetuiksi
maailmasta, ylpeys tuli poiskarsituksi, ja sen kurituksen kautta jonka
pettymys 1844 tuotti, taipuivat he nöyremmästi luottamaan Jumalaan; ja
uudistunut kolmekymmenvuotinen odotus kehitti pyhissä kärsivällisyyttä,
nöyryyttä ja rakkaudesta johtuvaa alistumista, kunnes tähystelijät
"1335 päivän" lopulla (1874, elonkorjuuaikana) ottivat vastaan
iloisen sanoman, ja heidät lähetettiin ulos julistaman sitä koko
pyhäkköluokalle: "Katso Ylkä!" Ja kaikki tämän luokan jäsenet, jotka
kuulevat sanoman, korottavat myöskin äänensä, kun he tuntevat sen
tärkeyden, sanoen: "Katso Ylkä!" Ja tämä elonkorjuusanoma pyhille
jatkuu yhä ja tulee jatkumaan kunnes se on saavuttanut kaikki
vihkiytyneet ja uskolliset. Tämä tieto ei ole maailmalle nykyään, vaan
ainoastaan Kristuksen tulevalle morsiamelle. Herramme ei ole minkään
muun luokan ylkä. Tieto hänen läsnäolostaan on tuleva maailmaan
toisella tavalla ja myöhemmin. Kukaan muu ei nyt ole valmis ottamaan
vastaan tätä totuutta paitsi vihkiytyneet, pyhäkköluokka.
Nimikristittyjen "sotajoukolle" samoin kuin maailmallekin on se
hullutusta; eivät he myöskään ole halukkaita koettelemaan todistuksia,
joita esitetään tämän kirjasarjan osissa.
Eikä Herra ole ainoastaan tällä tavalla valmistanut kansansa sydämiä ja
johtanut heitä teitä, joita he eivät tunteneet, vaan hän on myös
valmistanut tätä aikaa varten, jolloin erityistä apua tarvitaan
ihmeellisiä apuneuvoja Raamatun tutkimista varten, niinkuin
raamatunoppaita ja erilaisia arvokkaita Raamatun käännöksiä, sekä
erinomaisen suotuisat asianhaarat totuuden painattamista ja
julkaisemista sekä levittämistä varten; ja yleisen sivistyksen edut,
jotta kaikki voivat lukea ja itsekohtaisesti opiskella ja omaksi
tyydytyksekseen koetella kaikkia esitettyjä totuuksia; ja tämä kaikki
saadaan tehdä vapauden ja rauhan vallitessa, jolloin ei kukaan voi
häiritä heitä tai pelästyttää heitä toimimasta kokonaan omantuntonsa
mukaisesti.
Huolellisesti tarkastettuansa edellisen ja tämän osan edellisiä lukuja,
on ajatteleva lukija huomaava, että samalla kertaa kuin jokainen
aikaennustus täyttää erityisen ja määrätyn tarkotuksensa, on niiden
yhteisten ja sopusointuisten todistusten päätarkotuksena ollut, joko
suoranaisten tai välillisten todisteiden tai vahvistavien todistusten
kautta, varmasti ja täsmällisesti määrätä vuosiluku Herramme toiselle
tulemiselle ja hänen valtakuntansa pystyttämiselle maan päälle; sekä
myöskin määrätä eri kehitysasteet ja keinot sen pystyttämiselle,
elonkorjuukautena.
Käsittääksemme ennustusten eri säteiden voiman suhteessaan näihin
päätotuuksiin, kootkaamme se yhteen ainoaan polttopisteeseen ja
huomatkaamme kuinka nämä säteet yhtäpitävästi ja sopusointuisesti
yhdistyvät ja selvästi ilmaisevat sen siunatun tosiasian, ei että
Herramme tulee, tai että hän on pian tuleva, vaan että hän jo on
tullut; ja että hän on nyt läsnä hengellisenä kuninkaana ja on
pystyttämäisillänsä hengellisen valtakunnan evankeli-ajan elonkorjuussa
tai lopussa, joka tunkeutuu nykyään koittavan tuhatvuotiskauden
alueelle. Olemme nähneet, että on tuleva "virvoituksen ajat" aika,
"jolloin kaikki asetetaan kohdalleen (ennalleen)" (Apt. 3: 19--21);
olemme myöskin nähneet, että Herra Jehova "on säätänyt päivän_
[tuhatvuotiskauden], jona hän on tuomitseva maanpiirin vanhurskaudessa
miehen kautta, jonka hän siihen oli määrännyt, ja josta hän on antanut
kaikille _vakuutuksen_ herättäessään hänet kuolleista" (Apt. 17: 31
engl. k.); olemme nähneet, että evankelikausi on ollut seurakunnan
koetusaika eli tuomiopäivä ja että se tulee päättymään elonkorjuuseen
ja niiden kirkastamiseen, jotka tulevat elämään ja hallitsemaan
Kristuksen kanssa tuhat vuotta -- maailman tuomiopäivänä,
ennalleenasettamisaikoina; ja me olemme myöskin nähneet, että tämän
maailman valtakuntien, jotka ovat tämän maailman ruhtinaan, Saatanan
alaisia, on annettava tilaa Jumalan valtakunnalle, jota Kirkkauden
kuningas hallitsee. Kaikkien näitten suurten tapahtumain täytyy viipyä
Herramme, Kuninkaan, Yljän ja Elonkorjaajan toiseen tulemiseen, jonka
läsnäolo ja toiminta tulee suorittamaan ne kaikki, niinkuin on
ennustettu.
Esikuvaukselliset riemuvuosikaudet osottivat vuoden 1874 Herramme
takaisintulovuodeksi; ja kumminkin oli vuosiluku niissä niin älykkäästi
kätketty, että oli mahdoton huomata sitä ennen "lopun aikaa". Ja tämä
todistus vahvistettiin kahdenkertaisesti kahdelta taholta tulleiden
todistusten kautta -- lain ja profettain kautta -- mitkä kaksi
todistusta olivat kokonaan riippumattomat toisistaan, mutta molemmat
kumminkin yhtä selvät ja vakuuttavat.
Ihmeellinen rinnakkaisuus juutalaisen ja evankelisen armotalouden
välillä opetti meille saman totuuden lisäämällä siihen vielä
erinomaisia piirteitä. Herramme toinen tuleminen tapahtui syksyllä
1874, evankelikauden lopussa eli elonkorjuussa, ja osottautuu tämä
tapahtuneen aikana, joka täydellisesti vastaa hänen ensimäisen
tulemisensa aikaa juutalaisen ajan lopulla. (Katso taulua
vastaavaisuuksista, II osa, sivut 287 ja 288.) Samoin kuin jokainen
erikoisempi piirre evankelisessa taloudessa oli kuvattu vastaavan
rinnakkaisuuden kautta esikuvallisessa taloudessa, samaten huomaamme
myöskin, että tämä huomattavin tapaus, jonka riemuvuosi opetti, on
myöskin kuvattu vastaavan rinnakkaisuuden kautta. Molemmissa
talouksissa osotetaan Herramme läsnäoloa Ylkänä, Yli-elonkorjaajana ja
Kuninkaana. Neitseiden joukossa tapahtuneella liikkeelläkin,
kun he menivät ulos häntä vastaan, heidän pettymyksellään ja
kolmekymmenvuotisella odotusajallaankin on vastaavaisuutensa aikaan ja
olosuhteisiin nähden. Ja rinnakkaisuus jatkuu tämän armotalouden
elonkorjuun viimeiseen loppuun asti -- niiden valtakuntain kumoamiseen
asti, jotka tunnustavat olevansa kristittyjä valtakuntia, mutta
todellisuudessa ovat "tämän maailman valtakuntia", ja Jumalan
valtakunnan täydelliseen pystyttämiseen asti maan päälle vuonna 1914
j.K., joka on pakana-aikain vallan loppuraja. (Katso II osa 4 luku.)
Tulevalla ahdistuksella ja kumouksella oli, niinkuin olemme nähneet
vastaavaisuutensa Jerusalemin hävityksessä ja juutalaisen
valtakuntajärjestyksen kumoamisessa, vuonna 70 j.K. -- toinen
rinnakkaisuus, joka on vastaavainen sekä aikaan, että olosuhteisiin
nähden.
Olemme vielä huomanneet profetta Danielin ilmaisevan Herramme toisen
tulemisen (12: 1), kumminkin sellaisella tavalla, että se on ollut
peitetty siksi kunnes ne tapahtumat, joiden oli ennustettu käyvän
näiden edellä, olivat tapahtuneet, ja siirtyneet historiaan, jolloin
johduimme näkemään, että se, joka on kätketty Mikaelin nimen taakse,
todellisuudessa onkin mitä nimi ilmaisee -- _Jumalan edustaja_ --
"Suuri Ruhtinas". Niin, me tunnemme hänet: "Liiton Ruhtinaan", "Väkevän
Jumalan" [hallitsijan], "Ijankaikkisen Isän" [elämänantajan] (Dan. 11:
22; Jes. 9: 6), joka tulee "nousemaan" voimalla ja vallalla
suorittaakseen suuren kaiken ennalleenasettamisen, ja tarjoamaan
ijankaikkisen elämän ihmissuvun kuolleille ja kuoleville miljoonille,
jotka ovat lunastetut hänen omalla kalliilla verellään. Ja sen jälkeen
kun olemme seuranneet nuo Dan. 12:ssa mainitut 1335 päivää niiden
päättymiseen asti samana vuonna, saatamme nyt ymmärtää, miksi enkeli,
joka tällä tavoin osotti vuosiluvun, puhui siitä niin riemuitsevin
sanoin: -- "Autuas on se, joka odottaa [joka on odottavassa tai
valvovassa tilassa] ja saavuttaa tuhat ja kolmesataa ja viisi neljättä
päivää!" -- v. 1874 j.K. [Vuosi alkaa juutalaisten laskun mukaan
lokakuussa, niinmuodoin alkoi v. 1875 todellisuudessa lokakuussa
1874.] Ja on huomattava, että me laskiessamme tässä ilmaistuja
vertauskuvallisia aikoja, käytimme sitä avainta, joka annetaan meille
sen tavan kautta, jolla ensimäinen tuleminen ilmaistiin -- nim.
vertauskuvallista päivää esittämässä kirjaimellista vuotta. Sillä
tavalla huomasimme Herramme toisen tulemisen ajan selvästi todistettuna
olevan 1874 -- lokakuussa samana vuonna, niinkuin osotetaan II osassa,
6 luvussa.
Mutta ei siinä kaikki. Saattaa kumminkin vielä huolellisellekin
tutkijalle esiintyä järkeviin syihin perustuvia epäilyksiä hänen
läsnäolostaan, mutta me toivomme näkevämme ne kaikki poistettuina.
Esimerkiksi, syyllä voi kysyä: Mistä johtuu, että tarkka Raamatun
ajanlasku osottaa seitsemännen vuosituhannen, tai Millenniumin,
alkaneen lokakuussa 1872, kun taas riemuvuodet osottavat,
että vuosi 1874 on Herramme toisen tulemisen vuosiluku ja
ennalleenasettamisaikojen alkamisvuosi?
Tämä näennäinen ristiriita toisen tulemisen vuosiluvun ja seitsemännen
vuosituhannen alkamisen välillä näyttää ensi silmäyksellä osottavan,
että kaikki ei ole joka suhteessa paikoillaan aikalaskelmissa, ja se
johti uudistettuihin huolellisiin laskelmiin, mutta aina samoilla
tuloksilla. Tarkempi miettiminen osottaa kumminkin Jumalan olevan
tarkan ajanmittaajan, ja ettei tämäkään kohta tee mitään poikkeusta
hänen matemaatillisesta täsmällisyydestänsä. Muistakaamme, että
ajanlasku alkoi Aadamin luomisesta, ja että Aadam ja Eeva elivät jonkun
aikaa ennen synnin tuloa. Meillä ei ole täsmällistä tietoa tämän ajan
pituudesta, mutta kaksi vuotta lienee todennäköinen otaksuma. Ennen
Eevan luomista antoi Jumala Aadamin elää siksi kauvan että hän huomasi
kaipaavansa toveria (1 Moos. 2: 20); hän oli oppinut tuntemaan kaikki
eläimet ja antanut niille nimet; hän oli tutustunut erilaisiin
puulajeihin ja kasveihin Eedenissä. Sitten seurasi Eevan luominen; ja
joku aika on täytynyt kulua heidän nauttiessaan suloisesta
ympäristöstään ennen synnin tuhoavan hallan tuloa.
Jos me johdamme muistiimme kaikki nämä asianhaarat, saatamme tuskin
ajatella vähempää aikaa kuin kaksi vuotta kuluneen tässä synnittömässä
tilassa; ja väliaika noiden kuuden tuhannen vuoden lopun ja
ennalleenasettamisaikojen välillä vie siihen johtopäätökseen, että
aikaa, joka kului Aadamin luomisesta, synnin alkamiseen, ja jona Aadam
edusti Jumalan maan päällä olevaa valtakuntaa, ei lasketa kuuluvaksi
noihin kuuteen pahan päivään. Ne kuusi tuhatta vuotta, joina Jumala on
sallinut pahan hallita maailmaa, ennen suuren seitsemännen tai sabatti
tuhannen alkamista tai ennen ennalleenasettamisaikoja, lasketaan synnin
tulosta maailmaan. Ja koska ennalleenasettamisajat alkoivat lokakuussa
1874, täytyy tämän vuosiluvun olla synnin vallan kuuden tuhannen vuoden
viimeinen vuosi; ja erotus tämän vuosiluvun ja sen vuosiluvun välillä,
jonka ajanlasku näyttää Aadamin luomisesta, osottaa siis synnittömyyden
ajan Eedenissä, joka oikeastaan kuuluu vanhurskauden hallitukseen.
Mikä taasen ensi silmäyksellä saattaisi näyttää olevan ristiriitaista,
-- että nim. Herra olisi läsnä 1874 vuoden lopussa, ja että pakanain
ajat eivät pääty ennenkuin 1914, -- huomataan kumminkin olevan
täydellisessä sopusoinnussa Jumalan suunnitelman kehitysten kanssa
suuren päivän taistelua ja sotaa varten, ja aivan niinkuin Daniel
ennusti (2: 44), selittäessään: "Mutta niiden kuningasten _päivinä_ on
taivaan Jumala valmistava valtakunnan, ja se on murentava ja lopettava
kaikki nämä valtakunnat". Sentähden täytyykin olla aivan niinkuin
olemme huomanneet asiain olevankin; Herramme on oltava läsnä, hänen
tulee koetella seurakuntansa eläviä jäseniä, korottaa heidät ja
kirkastaa heidät ja asettaa heidät ja itsensä siihen voimaan ja
valtaan, jota on käytettävä tuhatvuotiskautena (Ilm. 5: 10; 20: 6) ja
tulee hänen panna liikkeelle keinot ja välikappaleet, jotka (vaikka
eivät itse siitä tiedä) tulevat suorittamaan hänen käskynsä ja siten
osaltansa vaikuttamaan taistelussa Kaikkivaltiaan Jumalan suurena
päivänä -- sen kautta että heikentävät ja lopulta kumoavat kaikki
nykyiset niin kutsutut "kristikansat". Silloinkin, kun Jumalan
valtakunta jo musertaa tämän maailman valtakuntia, tulevat nämä olemaan
aivan tietämättömiä kukistumisensa _todellisesta syystä_ -- kunnes
"vihan päivän" loppuessa, heidän ymmärryksensä silmät avautuvat, ja he
tulevat _näkemään_, että uusi talous on alkanut ja havaitsevat
Immanuelin _ottaneen_ suuren valtansa ja alkaneen ihanan ja vanhurskaan
hallituksensa.
Aikaennustusten siten osottaessa 1874 ja yksimielisesti pitäen sitä
Herramme toisen läsnäolon vuosilukuna, vakuuttaen siitä meille
matemaatillisella tarkkuudella, huomaamme olevamme toisenlaistenkin
todistusten valtaamina; sillä muutamat Herran, apostolien ja
profeettain ennustamat omituiset merkit, joiden piti esiintyä hänen
tulemisensa edellä, huomataan selvästi jo todellisuudessa täyttyneen.
Me näemme, luvatun Eliaksen todella tulleen; että hänen opetuksensa on
tullut hyljätyksi kuten on ennustettu; ja että sentähden täytyy tulla
suuri hädän aika. Ennustettu synnin ihminen, Antikristus, on myös
esiintynyt ja täyttänyt pitkän ja kauhistuttavan hallituksensa, ja
täsmälleen "määrättynä aikana" (1799) otettiin häneltä hänen valtansa
pois. Pyhäkön puhdistaminen täytettiin myöskin, niinkuin oli ennustettu,
ja kylliksi pitkän aikaa ennen 1874 tehdäkseen "Herralle valmistetun
kansan", -- kansan joka hartaasti odotti hänen tuloansa -- niin kuin
samanlainen työ ennen hänen ensimäistäkin tulemistansa valmisti kansan
ottamaan vastaan häntä silloin.
Me huomaamme, että vuosiluku 1874 pitää yhtä myöskin Danielin
ennustuksen kanssa (12: 1), joka asettaa "Mikaelin" tulon "lopun
aikaan" -- s.o. johonkin 1799 ja 1914 välille -- ja esittää tämän
tapahtuman aiheuttavaksi suuren hädän ajan ja siis tapahtuvaksi ennen
sitä. Kun seitsemänkymmentäviisi vuotta tästä "Valmistuksen päivästä"
oli kulunut ja kehittänyt tarvittavat ehdot hänen suuren työnsä
alkamiselle, silloin astui Mestari näyttämölle -- äänettömästi, "ilman
ulkonaisia menoja" -- "samalla tavalla" kuin hän meni pois. Ja tämän
"valmistuspäivän" jälellä olevat neljänkymmentä vuotta, joista
kuusitoista jo kuuluvat menneisyyteen [tämä nim. kirjotettiin 1890. S.
h.], tulevat lopullisesti täyttämään hänen valtakuntansa nostamisen eli
pystyttämisen suureen voimaan ja kirkkauteen.
Siten juoksevat ennustusten kaikki säteet yhteen, suuntautuen tuohon
"lopun aikaan", jonka polttopisteenä on Elonkorjuu -- Herramme
läsnäolon ja hänen kauan sitte luvatun valtakuntansa pystyttämisen
aika. Ja kun me mietimme näiden tapahtumain suurta tärkeyttä,
hämmästyttäviä armotalousmuutoksia, joita ne tuovat tullessaan, ja
niitä tarkottavien profetallisten todistusten lukuisuutta ja luonnetta;
ja kun me näemme, miten huolellisesti meille on ilmotettu hänen
ilmestymisensä tapa, jottei olisi uskomme tiellä ainoatakaan
loukkauskiveä, joka estäisi meitä tuntemasta hänen läsnäoloaan,
iloitsevat sydämemme sanomattomalla riemulla. Täydelleen kymmenen
kertaa suuremmat todistukset on meille annettu hänen toisesta
tulemisestansa kuin mitä aikaisemmille opetuslapsille suotiin
ensimäisessä tulemisessa, vaikka se silloinkin oli aivan kylliksi
"totisille israelilaisille", jotka odottivat Israelin lohdutusta.
Melkein kaksituhatta vuotta ovat kärsivät, vainotut, uhrautuvat
vihkiytyneet ikävöineet ja odottaneet Mestarin tuloa. Uskollinen
Paavali, palava Pietari, rakastava Johannes, harras Stefanus, lempeä
Maria ja hellä ja vierasvarainen Martta, pitkä jono sellaisia, jotka
kuoleman ja kidutuksen uhalla, pelkäämättä tunnustivat totuuden,
sellaisia, jotka kärsivät marttyyreina, sekä muutamia uskollisia isiä
ja äitejä, veljiä ja sisaria Israelissa, jotka nöyrästi vaelsivat
Jumalan kanssa vähemmän myrskyisinä aikoina, häpeämättä tai pelkäämättä
tunnustaa Kristusta ja kantaa hänen pilkkaansa, tai olla niiden
seurassa, jotka kärsivät pilkkaa hänen totuutensa tähden (Hebr. 10: 33)
-- kaikki nämä, taisteltuaan uskon jalon taistelun, panivat pois
sota-asunsa odottaakseen luvattua palkintoaan Mestarin ilmestyessä. --
2 Tim. 4: 8.
Ja nyt on hän tullut! Herra on todella läsnä! Ja aika on käsissä hänen
valtakuntansa pystyttämiselle ja hänen uskollisen morsiamensa
korottamiselle ja kirkastamiselle. Hänen läsnäolonsa odottamisen päivät
kuuluvat nyt menneisyyteen, ja kauan sitte ennustettu autuus, joka
tulisi odottavien osaksi, on meidän. Uskon silmille on hän nyt
ilmestynyt profetallisen lampun avulla (2 Piet. 1: 19); ja ennenkuin
elonkorjuu on päättynyt tulevat usko ja uskon nykyiset ilot väistymään
toiveittemme ihastuttavien riemujen täydellisen toteutumisen tieltä,
jolloin ne, jotka katsotaan arvollisiksi, kaikki ovat tehdyt hänen
kaltaisikseen ja tulevat näkemään hänet, _sellaisena kuin hän on_,
kasvoista kasvoihin.
Niinkuin vertauksessa, joka valaisee Herran takaisintuloa (Matt. 25:
14--30), osotetaan, kutsuu hän silloin _ensimäiseksi_ työkseen
palvelijansa ja tekee tiliä heidän kanssaan. Tilinteosta niiden
palvelijain kanssa, jotka ovat uskollisesti käyttäneet talenttinsa,
etsien hänen tahtonsa tuntemista ja sen tekemistä, osottaa vertaus,
että jokainen, niin pian kuin hän on tutkittu, koeteltu, saa "mennä
Herransa iloon", ennenkuin hän (Herra) ottaa vastaan luvatun
hallituksen. Nyt me näemme tämän vertauksen toteutuvan, ja myöskin
ennenkuin osallisuutemme hallituksessa alkaa. Ennenkuin viholliset ovat
voitetutkaan, sallitaan jokaisen uskollisen selvästi nähdä tuleva
valtakunta, sen ihanuus ja nousevan tuhatvuotispäivän suuri työ; ja
tämä näky suuresta ennalleenasettamisesta, joka pian kohtaa koko
ihmiskuntaa Kristuksen ja hänen kirkastetun seurakuntansa kautta, on
juuri Herran ilo, johon heidän sallitaan ottaa osaa.
Koska me siten seisomme, ikäänkuin Pisgan kukkuloilla, ja katselemme
suurenmoista näköalaa, joka on aivan edessämme, iloitsevat sydämemme
Jumalan suuresta suunnitelmasta sanomattomalla riemulla; ja vaikkakin
huomaamme, että seurakunta vielä on alennuksensa korvessa, ja ettei
hänen todellinen voittohetkensä vielä ole täydelleen tullut, saatamme
kumminkin, kun näemme sen nopean lähestymisen merkit, ja uskon kautta
erotamme jo Yljänkin läsnäolon, nostaa päämme ja riemuita, tietäen
lunastuksemme lähestyvän. Oi, minkä siunauksen täydellisyyden, ilon ja
kiitollisuuden aiheen tämä totuus sisältääkään. Todella, Herra on
pannut suuhumme uuden laulun. Sen suuren laulun, jonka ensi säveleet
enkelikuoro viritti, Jeesuslapsen syntyessä: -- "Katso, minä tuon
teille HYVIÄ SANOMIA SUURESTA ILOSTA, joka on tuleva KAIKILLE
KANSOILLE". Jumalalle olkoon kiitos! Sen sopusuhtaiset soinnut
täyttävät kohdakkoin taivaan ja maan ijankaikkisella säveleellä, sikäli
kuin siunattu pelastus -- ennalleenasettamistyö, jonka hän tulee
suorittamaan, edistyy ihanaa täydellisyyttään kohti.
* * * * *