Produced by Projekti Lönnrot
RAAMATUN TUTKISTELUJA I
Jumalallinen aikakausien suunnitelma
Kirj.
CHARLES T. RUSSELL
International Bible Students Association,
Brooklyn. N.Y., U.S.A.
Kansainvälinen Raamatuntutkijain Yhdistys,
Helsinki, Suomi, 1910.
"Vanhurskasten tie paistaa niinkuin nouseva aurinko,
kasvaen vähitellen, kunnes päivä paistaa kaikessa
kirkkaudessaan."
Jumalan luonteen ja hallituksen puolustus, joka tunnustaen
Raamatun kokonaisuudessaan Jumalasta lähteneeksi ja näyttäen
sen sisällisen sopusoinnun osottaa, että pahaa on sallittu
menneisyydessä ja nykyisyydessä ihmiskunnan kasvattamista
varten ja valmistaakseen sitä
Profeetallista kultaista aikakautta varten,
Jolloin maan kaikki sukukunnat siunataan täydellä tiedolla
Jumalasta saaden täyden tilaisuuden ikuiseen elämään Lunastajan
kautta, josta silloin tulee suuri ennalleenasettaja ja
elämänantaja.
Kaikkien kuningasten Kuninkaalle ja kaikkien herrojen Herralle
hänen vihkiytyneitten pyhiensä
hyväksi
jotka odottavat lapseutta
ja
kaikille niille, jotka kaikkialla huutavat Herraa avuksensa,
"uskon huonekunnalle"
ja
huokaavalle luomakunnalle, joka ikävöiden odottaa Jumalan
lasten ilmestymistä
on tämä teos omistettu.
"Saattaa kaikille ilmeiseksi mitä on sen salaisuuden
hoitaminen, joka ikuisista ajoista asti on ollut kätkettynä
Jumalassa. Tätä armoa hän on runsaasti antanut meille
kaikenlaiseksi viisaudeksi ja ymmärrykseksi, kun teki meille
tiettäväksi sen tahtonsa salaisuuden, että hän, päätöksensä
mukaan, jonka hän oli nähnyt hyväksi itsessänsä tehdä siitä
järjestelystä, minkä hän aikain täyttyessä aikoi panna toimeen,
oli yhdistävä Kristuksessa yhdeksi kaikki, jotka ovat taivaissa
ja maan päällä."
SISÄLLYS:
ESIPUHE.
ENSIMMÄINEN LUKU.
MAAN SYNNIN YÖ TULEE PÄÄTTYMÄÄN RIEMUN AAMUUN.
Itkun yö ja riemun aamu. -- Kaksi tapaa etsiä totuutta. -- Tässä
seurattu esitystapa. -- Teoksen rajotus. -- Kunnioituksella tutkia
raamattua ja vaarallinen tapa ruveta arvaamaan ovat kaksi eri asiaa.
-- Profetsian tarkotus. -- Maailman nykyinen uskonnollinen tila,
katsottuna kahdelta näkökannalta. -- Egyptiläistä pimeyttä. --
Lupauksen kaari. -- Vanhurskasten polku tunnetaan edistymisestä. --
Suuren luopumisen syy. -- Uskonpuhdistus. -- Sama syy estää jälleen
todellista edistymistä. -- Täydellinen perehtyminen tiedossa ei kuulu
menneisyyteen vaan tulevaisuuteen.
TOINEN LUKU.
KORKEIMMAN JÄRJELLISEN LUOJAN OLEMASSAOLO MÄÄRÄTTY.
Todistuksia, jotka ovat Raamatun ulkopuolella, tarkastettu järjen
valossa. -- Päätelmä, joka ei pidä paikkaansa. -- Järkevä päätelmä. --
Jumalan luonne osotettu. -- Järjen mukaisia johtopäätöksiä.
KOLMAS LUKU.
RAAMATTU JUMALALLISENA ILMESTYKSENÄ TARKASTETTU JÄRJEN VALOSSA.
Raamatun vaatimukset ja sen ulkonaiset todistukset luotettavaisuudesta.
-- Sen pitkä ikä ja säilyminen. -- Sen siveellinen vaikutus. --
Tekijäin vaikuttimet. -- Kirjotusten yleinen luonne. -- Mooseksen
kirjat. -- Mooseksen laki. -- Mooseksen kautta toimeenpannun
hallitustavan omituisuudet. -- Tämä ei ollut mikään pappisviekkauden
järjestelmä. -- Maallisten järjestysmiesten ohjesäännöt. -- Lain edessä
ovat rikas ja köyhä samalla tasolla. -- Varmuustoimenpiteitä kansan
oikeuksien suojelemiseksi. -- Pappissääty ei ollut suosikkiluokka.
-- Tapa sen ylläpitämiseksi y.m. -- Suojelus vieraitten, leskien,
isättömien ja palvelijoiden ahdistamista vastaan. -- Raamatun
profeetat. -- Löytyykö yhteistä sidettä lain, profeettain ja Uuden
Testamentin tekijäin välillä. -- Ihmeet eivät ole ristiriidassa järjen
kanssa, -- Loppupäätös, johon meidän täytyy tulla.
NELJÄS LUKU.
AIKAKAUSIA JA HALLITUKSIA, JOTKA JUMALAN SUUNNITELMAN KEHITYKSESSÄ OVAT
VIITOTETUT.
Jumalan suunnitelma määrätty ja järjestelmällinen. -- Maailman
historian kolme suurta ajanjaksoa. -- Niiden huomatut piirteet. -- "Maa
pysyy ijankaikkisesti". -- Tuleva maailma, uudet taivaat ja uusi maa.
-- Näiden suurien ajanjaksojen alaosastoja. -- Siten selviävät Jumalan
suunnitelman oleelliset pääpiirteet. -- Kun järjestys ymmärretään,
avaantuu silmämme sopusoinnulle. -- Totuuden sanan oikea jakaminen.
VIIDES LUKU.
"SE SALAISUUS, JOKA ON OLLUT KÄTKETTYNÄ MAAILMAN ALUSTA JA SUKUPOLVIEN
ALKAMISESTA ASTI, MUTTA JOKA NYT ON ILMOTETTU HÄNEN PYHILLEEN". -- Kol.
1: 26. --
Ensimäinen lupaus ainoastaan heikko valojuova. -- Aabrahamille
annettu lupaus. -- Lupauksen aika pidennetty. -- Salaisuus alkaa
selvitä helluntaina. -- Mikä on salaisuus. -- Miksi se niin kauan
oli kätkettynä. -- Se on yhä edelleen salaisuus maailmalle. -- Se on
aikanaan kaikille selviävä. -- Aika, jolloin salaisuus on loppuva.
KUUDES LUKU.
MEIDÄN HERRAMME TAKASINTULO JA SEN TARKOTUS: KAIKEN
ENNALLEENASETTAMINEN.
Meidän Herramme toinen tuleminen on henkilökohtainen ja tapahtuu
ennen tuhatvuotisaikakautta. -- Sen suhde ensimäiseen tulemiseen. --
Seurakunnan valitseminen ja maailman kääntäminen. -- Valinta ja vapaa
armo. -- Toivon vangit. -- Profeettain todistus ennalleenasettamisesta.
-- Meidän Herramme takasintulo on selvästi seurakunnan ja maailman
toivo.
SEITSEMÄS LUKU.
PAHAN SALLIMINEN JA SEN SUHDE JUMALAN SUUNNITELMAAN.
Minkätähden pahaa on sallittu. -- Oikea ja väärä periaatteina. --
Ihmisen oikeudentunto. -- Jumala on sallinut pahan ja tulee johtamaan
sen omien tarkotustensa hyväksi. -- Jumala ei ole synnin alkaja. --
Aadamin koetus ei ole taru. -- Hänen kiusauksensa oli laadultaan
vaikea. -- Hänen syntinsä oli tahallinen. -- Synnin rangastus ei ollut
väärä eikä liian ankara. -- Jumalan viisaus ja rakkaus näkyvät siinä,
että kaikki tuomittiin Aadamissa. -- Jumalan laki koskee kaikkea ja
kaikkia.
KAHDEKSAS LUKU.
TUOMION PÄIVÄ.
Tavallinen käsitys tuomion päivästä. -- Onko se Raamatun mukainen?
-- Sanat _tuomio_ ja _päivä_ määritellyt. -- Lukuisista tuomioista
puhutaan Raamatussa. -- Ensimäinen tuomiopäivä ja sen tulos. -- Toinen
tuomiopäivä määrätty. -- Tuomari. -- Tulevan tuomion luonne. --
Ensimäisen ja toisen tuomion yhtäläisyys ja erilaisuus. -- Maailman
nykyinen vastuunalaisuus. -- Kaksi välillä olevaa tuomiota ja niiden
tarkotus. -- Hyvin eroava käsitys tulevasta tuomiosta. -- Missä valossa
profeetat ja apostolit sitä katselivat.
YHDEKSÄS LUKU.
LUNASTUS JA ENNALLEENASETTAMINEN.
Ennalleenasettaminen taattu lunastuksen kautta. -- Meille on
lunastuksen kautta taattu ainoastaan koetus, vaan ei ikuista elämää. --
Koetuksesta johtuvat ehdot ja etuudet. -- Kristuksen uhri välttämätön.
-- Kuinka _yhden_ kuolema voi lunastaa ja lunasti suvun. -- Usko ja
työt edelleen välttämättömät. -- Tahallisen synnin palkka on varma.
-- Löytyykö maan päällä tilaa jälleen herätetyille miljoonille? --
Ennalleenasettaminen kehityksen vastakohtana.
KYMMENES LUKU.
HENKISET JA IHMIS-LUONNOT ERILAISET JA SELVÄÄN EROTETUT.
Tavallisia väärinkäsityksiä. -- Maalliset tai ihmisluonnot ja
taivaalliset tai henkiset luonnot. -- Maallinen kirkkaus ja
taivaallinen kirkkaus. -- Raamatun todistus henkiolennoista. --
Kuolevaisuus ja kuolemattomuus. -- Voiko kuolevaisilla olennoilla
olla ikuinen elämä? -- Oikeudellisuus armolahjoja suodessa. -- Erään
otaksutun periaatteen tutkiminen. -- Täydellisyyden moninaisuus. --
Jumalan yksinvaltiusoikeudet. -- Jumala on pitänyt huolta ihmissuvusta
riittävässä määrässä. -- Kristuksen ruumiin valitseminen. -- Miten sen
luonteen muutos saavutetaan.
YHDESTOISTA LUKU.
KOLME TIETÄ: LEVEÄ TIE, AHDAS TIE JA YLEINEN RAIVATTU TIE.
Leveä kadotuksen tie. -- Ahdas elämän tie. -- Mitä on elämä. --
Jumalallinen luonto. -- Suhde jumalallisen ja inhimillisen luonnon
välillä. -- Palkinto kaidan tien lopussa. -- Korkea kutsu on rajotettu
evankeliseen aikaan. -- Kaidan tien vaikeudet ja vaarat. -- Pyhyyden
yleinen tie.
KAHDESTOISTA LUKU.
AIKAKAUSIEN SUUNNITELMAN KARTAN SELITYS.
Aikakaudet. -- Elonkorjuuajat. -- Todellisen ja lasketun aseman
eri tasot. -- Meidän Herramme Jeesuksen tie kirkkauteen. -- Hänen
seuraajainsa tie kirkkauteen. -- Nimiseurakunnan kolme luokkaa. --
Erottaminen elonkorjuuaikana. -- Voideltu luokka kirkastettu. -- Suuren
vaivan luokka. -- Rikkaruohon polttaminen. -- Maailma siunattu. --
Ihana lopputulos.
KOLMASTOISTA LUKU.
TÄMÄN MAAILMAN VALTAKUNNAT.
Ensimäinen herraus. -- Sen kadottaminen. -- Sen lunastaminen ja
ennalleenasettaminen. -- Jumalan esikuvauksellinen valtakunta. --
Vallan anastaja. -- Nykyisen herrauden kaksi puolta -- Olemassa
olevat esivallat on Jumala määrännyt. -- Nebukadnesarin näky. --
Danielin näky ja selitys. -- Tämän maailman valtakunnat katsottuna
toiselta näkökannalta. -- Seurakunnan oikea suhde maalliseen valtaan.
-- Hallitsijain jumalallinen oikeus lyhykäisyydessä tutkittu. --
Kristillisyyden väärät vaatimukset. -- Parempia toiveita viidennessä
maailman valtakunnassa.
NELJÄSTOISTA LUKU.
JUMALAN VALTAKUNTA.
Aineen huomattava sija Raamatussa. -- Valtakunnan luonne. -- Valtakunta
evankeliumin aikana. -- Paavalin oikaisemia vääriä käsityksiä. --
Seuraukset vääristä käsityksistä valtakunnan suhteen. -- Jumalan
valtakunnan kaksi puolta. -- Henkinen puoli ja sen tarkotus. --
Maallinen puoli ja sen tarkotus. -- Näiden sopusointuinen yhteistyö.
-- Maallisen puolen kirkkaus. -- Taivaallisen puolen kirkkaus. -- Se
liiton juuri, josta nämä haarat kasvavat. -- Valtakunnan maallinen
puoli on israelilainen. -- Kymmenen kadonnutta sukukuntaa. --
Taivaallinen Jerusalem. -- Israel esikuvauksellinen kansa. -- Israelin
lankeemus ja ennalleen nostaminen. -- Valitut luokat. -- Valtakunnan
perilliset. -- Rautavaltikka. -- Tuhatvuotisen valtakunnan tarkotus
valaistaan esimerkillä. -- Valtakunnan luovuttaminen Isälle. -- Jumalan
alkuperäinen tarkotus täydelleen suoritettu.
VIIDESTOISTA LUKU.
JEHOVAN PÄIVÄ.
"Jehovan päivä", "koston päivä", "vihan päivä". -- Suuren hädän aika.
-- Sen syy. -- Raamatun todistus siitä. -- Sen tuli ja myrsky, sen
horjuttaminen ja sulattaminen osotetaan olevan kuvauksellisia. --
Daavidin todistus. -- Johanneksen todistus. -- Nykyinen asema ja
tulevaisuus-suunnitelmat, sellaisina kun ne esiintyvät molempiin
vihollismielisiin leireihin, kapitalisteihin ja työmiehiin nähden. --
Parannuskeino, joka ei tahdo onnistua. -- Tämän todistaminen. -- Pyhien
asema hädän aikana ja heidän oikea suhteensa siihen.
KUUDESTOISTA LUKU.
LOPPUAJATUKSIA.
Velvollisuutemme totuutta kohtaan. -- Mitä se maksaa; sen arvo, sen
hyöty.
RAAMATUN TUTKISTELUJA.
ESIPUHE.
Oltuaan monta vuotta jäsenenä puhdasoppisessa Kongregationaalikirkossa
avautuivat tämän teoksen tekijän silmät näkemään sen seikan, että
muutamissa tai kaikissa kristityissä toisiansa vastaan ristiriidassa
olevissa tunnustuksissa täytyi olla jonkinlainen perusvika; sekä
koettaessaan sovittaa niitä keskenään ja järjen kanssa oli hän vähällä
joutua epäuskoon päättäessään, että Raamattu samoin kuin kirkkojen opit
täytyivät olla vastakkaisia ja järjettömiä, koska kaikki nämä opit
sanoivat perustautuvansa Raamattuun. Kuitenkin johti Jumalan kaitselmus
häntä tutkimaan itse Raamattua ottamatta huomioon ihmisten ennakolta
tekemiä päätöksiä, uskontunnustuksia ja perimätietoja. Vastaukseksi
rukoukseen ja vakavaan haluun saada tietää totuus sekä vuosikausien
kärsivällisen raamatuntutkistelun tulokseksi johti häntä Henki, Sanan
kautta, näkemään jumalallisen ilmestyksen ihanuuden, yksinkertaisuuden
ja sopusoinnun, joka samalla kertaa tyydytti hänen sydäntään ja
ymmärrystään -- paljon yli sen, mitä hän koskaan oli pyytänyt tai edes
luullut mahdolliseksi. Hän voi nyt sydämestään laulaa nämä sanat,
joista hän niin kauvan oli toivonut, että ne täydelleen ja todellisesti
olisivat ilmaisseet hänen kokemuksensa:
"Saan lauseista Luojan tuon pohjan parhaan,
Kun niitä vaan seuraan, en joudu harhaan."
Ja tämä valo, jonka edessä näennäiset Raamatun ristiriitaisuudet,
haihtuvat, ja joka tyydyttää sydäntä ja päätä, joka nyt viimeisinä
päivinä valaisee jumalallista Sanaa, ei ole hämmästyttävä niitä, jotka
ovat perehtyneet Raamattuun: sillä he tulevat heti muistamaan, että
niin tulee tapahtumaan -- että "vanhurskasten (Herran vanhurskauttaman
seurakunnan) tie paistaa niinkuin nouseva aurinko, kasvaen vähitellen,
kunnes _päivä paistaa kaikessa kirkkaudessaan_". Sitä paitsi on
kirjotettuna, että jumalalliseen suunnitelmaan kuuluu Evankeliumin
aikakautena jakaa totuutta vähitellen, kuten "ruokaa aikanaan" uskon
huonekunnalle. Ja edelleen on Jumala selvästi profeettain kautta
ennustanut nykyisestä tiedonlisäyksestä kaikilla aloilla, että nyt on
aika ilmottaa salaisuus tai kätketyt osat jumalallisesta suunnitelmasta
_hänen kansalleen_, vastapainoksi sille paljolle epäilystä
synnyttävälle vaikutukselle, joka johtuu meidän päiviemme tieteistä,
viisaustieteilemisestä ja maailmallisista huolista. (Katso Dan. 12: 4,
9, 10 sekä nimilehdellä mainittuja raamatunlauseita).
Kun tekijä antaa tämän osan nyt "ruokana ajallaan" Jumalan kansalle,
luopuu hän kaikesta siitä kunniasta, joka kuuluu tässä käsitellyn
maailman suunnitelman perustajalle. Hän ei ainoastaan tiedä itseään
kykenemättömäksi tekemään niin ihmeellistä ja täydellistä suunnitelmaa,
vaan on myös vakuutettu, ettei kukaan muu kuin Jumala, jolle hän antaa
kaiken kunnian, voinut keksiä sitä.
Tämän teoksen tekijä pyrkii ainoastaan olemaan Herran, Totuuden ja
Seurakunnan palvelija -- yksi niistä palvelijoista, jotka Herra
tapaa antamasta ruokaa ajallaan uuden hallituskauden sarastuksessa
ja jotka hän on luvannut tuntea ja siunata. (Matt. 24: 45, 46.) Hän
ei ole ryhtynyt tyhjentämään ainevarastoaan tässä osassa; vaan on
jättänyt monta tärkeää kohtaa seuraaviin osiin koettaessaan tässä
piirtää maailmanaikakausien suunnitelman tärkeät _peruspiirteet_
kokonaisuudessaan, joka on aivan välttämätöntä tuntea ennenkuin sen
pienemmät yksityisseikat täydelleen voidaan ymmärtää tai Jumalan
sanaa kokonaisuudessaan "oikealla tavalla jakaa". Hän on koettanut
esittää aineen sellaisessa järjestyksessä, että epäilijä samoin kuin
uskovainen raamatuntutkija voisi tutkimuksissaan askel askeleelta
yhä suuremmalla luottamuksella kulkea eteenpäin etteivät totuudet
väärän asemansa kautta tulisi loukkauskiviksi, jotta ennen omaksutut,
Jumalan suunnitelman kanssa ristiriidassa olevat mielipiteet voitaisiin
poistaa mitä vähimmällä vastustuksella; sekä että erilaiset rehelliset
ajattelijat kykenisivät huomaamaan, että Raamattu todellakin on Jumalan
Sanaa, ja näkemään, että hänen siinä julistama suunnitelmansa on
kauttaaltaan korkeimman Vanhurskauden, Viisauden, Rakkauden ja Voiman
suuremmoinen ilmestys. Jos tämä tarkotus menestyisi edes jossakin
määrin, on tekijä tunteva, että hänen työnsä totuuden palveluksessa on
tullut siunatuksi.
Tässä teoksessa mainitut Raamatun kohdat eivät aina ole otetut
tavallisista raamatunpainoksista: olemme koettaneet lukijalle esittää
käännöksen, joka selvimmin ilmaisee alkutekstin tarkotuksen.
Ja nyt jättäessämme tämän kirjan lukijalle uskomme hänelle samalla
edesvastuuntunnetta niitä totuuksia kohtaan, joihin se kiinnittää hänen
huomionsa. Olkaa uskolliset hallituksessanne! Antakaa valonne loistaa,
jotta voisitte kirkastaa taivaallista Isäänne!
Teidän palvelijanne, tekijä
Charles T. Russell.
Brooklyn, N.Y., U.S.A.
ENSIMÄINEN LUKU.
MAAN SYNNIN YÖ TULEE PÄÄTTYMÄÄN RIEMUN AAMUUN.
Itkun yö ja riemun aamu. -- Kaksi tapaa etsiä totuutta. -- Tässä
seurattu esitystapa. -- Teoksen rajotus. -- Kunnioituksella tutkia
Raamattua ja vaarallinen tapa ruveta arvaamaan ovat kaksi eri asiaa.
-- Profetsian tarkotus. -- Maailman nykyinen uskonnollinen tila,
katsottuna kahdelta näkökannalta. -- Egyptiläistä pimeyttä. --
Lupauksen kaari. -- Vanhurskasten polku tunnetaan edistymisestä. --
Suuren luopumisen syy. -- Uskonpuhdistus. -- Sama syy estää jälleen
todellista edistymistä. -- Täydellinen perehtyminen tiedossa ei kuulu
menneisyyteen vaan tulevaisuuteen.
Tämän osan nimi -- _Aikakausien suunnitelma_ -- "Raamatun tutkisteluja"
käsittelevässä kirjassa viittaa jumalallisen suunnitelman eteenpäin
menemiseen, jonka suunnitelman Jumala on ennen tuntenut ja hyvin
järjestänyt. Me uskomme, että ainoastaan tältä näkökannalta, eikä
miltään muulta, voidaan jumalallisen ilmestyksen totuuksia nähdä
kaikessa ihanuudessaan ja sopusoinnussaan. Ajanjakso, jonka kuluessa
synti on ollut sallittu, on ollut ihmiskunnalle pimeä yö, yö, jota ei
koskaan voida unhottaa; mutta vanhurskauden ja Jumalan suosion ihana
päivä, jonka Messias on toimeenpaneva, joka vanhurskauden aurinkona on
nouseva ja paistava täydellisesti ja kirkkaasti kaikessa ja kaikkien
yli, tuoden lääkettä ja siunausta, on ylenmäärin korvaava tuon
kauhistuttavan itkun, valituksen, pakotuksen, sairauden ja tuskan yön,
jossa koko huokaava luomakunta niin kauan on ollut.
"Illalla vierailee itku, mutta aamulla tulee riemu". -- Ps. 30: 6.
[Käännöstyö on aina puutteellista. Erittäin vaikeaksi tulee tässä
suhteessa Raamatun lauseitten suomentaminen, koska suomeksi ei ole
ilmestynyt mitään ajanmukaisempaa koko Raamattua käsittävää käännöstä.
Raamatun lauseita suomennettaessa on tässä teoksessa seurattu parhaasta
päästä ruotsin-, saksan- ja englanninkielisiä Raamatun käännöksiä. --
K.H.]
Koko luomakunta toivoo, odottaa ja ikävöi huokauksessaan ja tuskassaan
ikäänkuin vaistomaisesti sitä päivää, jota se kutsuu kultaiseksi
ajaksi, ja kuitenkin hapuilevat ihmiset pimeydessä (Jes. 50: 10),
koska he eivät tunne suuren Jehovan armosta rikkaita aikomuksia. Mutta
heidän rohkeimmat kuvittelunsa tällaisesta aikakaudesta eivät läheskään
vastaa todellisuutta, sellaisena kuin se tulee muodostumaan. Suuri
Luoja valmistaa juuri "pidot lihavista ruu'ista" (Jes. 25: 6), joka on
oleva valtava yllätys hänen luoduille olennoilleen ja joka suuressa
määrässä käy yli kaiken sen, mitä ne syystä ovat voineet pyytää tai
odottaa. Ja ihmetteleville olennoilleen, jotka katselevat Jumalan
rakkauden pituutta ja leveyttä, korkeutta ja syvyyttä, joka käy yli
kaiken odotuksen, selittää hän: "Minun ajatukseni eivät ole teidän
ajatuksianne ja teidän tienne eivät ole minun teitäni, sanoo Herra.
Ei, niin paljon kuin taivas on maata korkeampi, niin paljon ovat minun
tieni korkeammat teidän teitänne, ja minun ajatukseni korkeammat teidän
ajatuksianne". -- Jes. 55: 8, 9.
Me tahdomme tässä teoksessa -- ja, kuten me toivomme, menestyksellä
-- koettaa asiaan innostuneelle ja ennakkoluuloista vapaalle
lukijalle esittää Jumalan suunnitelman, sellaisena kuin se johtaa
ymmärtämään hänen menettelytapaansa menneisyydessä, nykyisyydessä ja
tulevaisuudessa ja selvittää sitä tavalla, joka on sopusuhtaisempi,
ihanampi ja järjellisempi kuin tavallinen käsitys asiasta. Kuitenkin
kielletään jyrkästi tämän olevan tulos siitä, että tekijä omaisi
jonkun erinomaisen nerokkaisuuden tai kyvyn, vaan vaikuttaa tämän
vanhurskauden auringon valo tuhatvuotisen päivän sarastuksessa. Tämä
valo ilmituo nämät asiat "nykyisenä totuutena", jonka totuuden aika
nyt on tullut, jotta ne, jotka ovat rehelliset -- puhdassydämiset, sen
käsittäisivät ja omistaisivat.
Epäilys kuuluu päiväjärjestykseen, vieläpä vilpittömätkin asettavat
kysymyksen alaiseksi itse todellisen uskonnon ja totuuden perustuksen.
Me olemme koettaneet riittävästi paljastaa tämän perustuksen, jolle
kaikki usko on rakennettava -- nimittäin Jumalan sanan -- jotta nekin,
jotka eivät ole uskovaisia, saisivat luottamuksen sen todistukseen.
Ja me olemme koettaneet tehdä sen tavalla, joka vetoaa järkeen ja
jonka järki voi perustukseksi hyväksyä. Sitten olemme koettaneet
rakentaa tälle perustukselle Raamatun opit sillä tavalla, että mikäli
mahdollista puhtaasti inhimillinen arvostelu voisi koetella kuviot ja
kulmat sovellutettavissa olevien ankarimpien oikeuden lakien mukaan.
Me olemme vakuutetut, että Raamattu sisältää ilmotuksen järjestetystä
ja sopusuhtaisesta suunnitelmasta, joka silloin kuin se käsitetään,
täytyy puhua puolestaan jokaiselle pyhitetylle tietoisuudelle, ja
tämä teos on ilmestynyt toivossa saada auttaa Raamatun tutkijaa
kiinnittämällä hänen huomionsa ajatuksiin, jotka ovat sopusuhtaiset
keskenään ja Jumalan hengen elähyttämän sanan kanssa. Ne, jotka
tunnustavat, että pyhä Raamattu ilmottaa Jumalan suunnitelman -- ja
juuri tällaisten puoleen me erityisesti käännymme -- tulevat varmaan
olemaan yhtämieltä kanssamme, että jos se on Jumalan hengen elähyttämä,
niin täytyy sen oppien jos niitä kokonaisuutena tarkastetaan, kirkastaa
suunnitelma, joka on sopusoinnussa niin hyvin itsensä kanssa kuin
jumalallisen alkuunpanijan luonteen kanssa. Totuuden etsijöinä tulee
meidän asettaa päämääräksemme saada selvä käsitys Jumalan ilmotetusta
suunnitelmasta kaikessa täydellisessä, sopusuhtaisessa kokonaisuudessa,
ja Jumalan lapsina on meillä täysi syy odottaa, että se on oleva meille
mahdollista, koska olemme saaneet lupauksen totuuden hengestä, joka on
johtava meidät koko totuuteen. -- Joh. 16: 13.
Totuuden tutkijoina on meillä kaksi tapaa valittavana. Toinen on tutkia
kaikkia niitä mielipiteitä, joita kirkon eri lahkot ovat esittäneet,
ja ottaa jokaisesta ne osat, jotka me mahdollisesti voisimme pitää
totuutena, -- loppumaton työ. Eräs vaikeuksista, joka kohtaisi meitä
seuratessamme tätä tapaa, tulisi olemaan, että jos arvostelumme olisi
väärä tai ennen omaksumamme mielipiteet kallistuisivat johonkin
määrättyyn suuntaan -- ja kukapa siitä olisi vapaa? -- estäisivät
nämä epäkohdat oikeaa valintaa, niin että me omaksuisimme eksytyksen
ja hylkäisimme totuuden. Jos seuraisimme tätä tapaa, niin lisäksi
kadottaisimme paljon, sillä totuus menee eteenpäin -- kasvaa
kirkkaudessa, kunnes niillä päivä on huipussaan, jotka sitä tutkivat ja
sen valossa vaeltavat, kun sitävastoin eri lahkojen uskontunnustukset
vuosisatoja sitten kerta kaikkiaan määrättiin ja ovat siitä lähtien
pysyneet samalla kohdalla. Ja jokaisen niistä täytyy sisältää suuri
määrä eksytyksiä, koska kukin eri kohdissa vastustaa toisia. Tämä
tapa veisi meidät sekaannusten ja sekasotkujen umpikujaan. Toinen
tapa perustuu siihen, että vapaannutaan kaikista ennakkoluuloista ja
muistetaan, ett'ei kukaan voi tietää enemmän Jumalan suunnitelmista,
kuin mitä hän on ilmottanut sanassaan, ja että tämä annetaan niille,
jotka sydämissään ovat hiljaisia ja nöyriä. Ja kun me tällaisina
ainoastaan etsimme sen johdatusta ja opastusta, on sen, nim. sanan,
suuri alkulähde ohjaava meitä oikeaan käsitykseen siitä. Tämä tapahtuu
sitä myöten kun tulee aika sen täydellisempään ymmärtämiseen, jos me
käytämme niitä erilaisia apuneuvoja, jotka Jumala on määrännyt. --
Katso Ef. 4: 11--16.
Tämänkaltaisten Raamatun tutkijain avuksi on tämä teos erityisesti
aiottu. Tulee huomata, että se nojautuu ainoastaan Raamattuun,
paitsi niissä tapauksissa, jolloin maailman historia kutsutaan
todistajaksi, jotta se osottaisi Raamatun ilmotusten toteutumisen.
Uudenaikaisten jumaluusoppineiden ja n.k. kirkko-isien todistus on
jätetty huomioonottamatta. Monta heistä ovat todistaneet sopusoinnussa
tässä lausuttujen ajatusten kanssa, mutta me pidämme sen tavallisena
puutteena ei ainoastaan meidän vaan myös kaikkina aikoina, että
uskotaan määrätyitä oppikappaleita, ainoastaan sentähden, että toiset,
joihin on ollut luottamusta, tekevät sen. Tämä on selvästi antanut
runsaan aiheen esitykseen, sillä moni hyvä ihminen on uskonut ja
opettanut eksytystä täysin hyvällä omalla tunnolla. (Ap. t. 26: 9.)
Totuuden etsijöiden tulee tyhjentää astiansa perimätiedon sameasta
vedestä ja täyttää ne totuuden lähteestä -- Jumalan sanasta. Eikä pidä
kiinnittää huomiota mihinkään uskonnon opetukseen, ellei se johda
totuuden etsijää tälle lähteelle.
Tämän teoksen koko on aivan liian pieni, vaikka ei olisikaan
kysymyksessä muuta kuin aivan yleinen ja pintapuolinen Raamatun ja sen
oppien tutkiminen; mutta aikamme kiireeseen nähden olemme koettaneet
esittää asiamme niin lyhyesti kuin aineiden tärkeys on näyttänyt
sallivan.
Todellisesti innostuneelle totuuden etsijälle tahdomme sanoa, ettei
hänen maksa vaivaa lukea ainoastaan pala sieltä toinen täältä ja
nopeasti silmäillä tätä kirjaa ja kuitenkin toivoa voivansa nähdä sen
suunnitelman voiman ja sopusoinnun, joka tässä esitetään, tai niiden
Raamatun todistusten sitovaisuuden, jotka tässä mainitaan. Me olemme
läpeensä koettaneet esittää totuuden eri osat ei ainoastaan sellaisilla
sanoilla vaan myös sellaisessa järjestyksessä, joka parhaiten
soveltuisi antamaan erilaisille lukijoille selvän käsityksen aineesta
ja suunnitelmasta kokonaisuudessaan. Perinpohjainen ja järjestetty
tutkiminen on välttämätön, jos tahtoo perehtyä mihinkä tieteeseen
tahansa. Tämä koskee erittäinkin sitä tiedettä, jonka muodostaa
jumalallinen ilmestys. Ja mitä erittäinkin tähän teokseen tulee, on
se monin verroin tärkeämpää, sillä tämä ei ole ainoastaan esitys
jumalallisen ilmotuksen totuuksista vaan tutkimus, niin paljon kuin
tiedämme, laadultaan ainoalta näkökannalta. Tässä suhteessa se eroaa
jokaisesta muusta teoksesta. Meillä ei ole mitään syytä pyytää anteeksi
sitä, että käsittelemme useita sellaisia aineita, joita uskovaiset
kristityt tavallisesti laiminlyövät -- muun muassa Herran tulemisen ja
vanhan ja uuden testamentin profetsiat ja esikuvat. Ei pidä esittää ja
hyväksyä mitään jumaluusopillista järjestelmää, joka laiminlyö Raamatun
opin huomatuimmat piirteet. Me toivomme kuitenkin, että käsitetään mikä
suuri ero on vakavasti, raittiisti ja kunnioittaen tutkia profetsioja
ja toisia Raamatun aineita toteutuneitten historiallisten tosiasiain
valossa siinä tarkoituksessa, että tullaan lopputuloksiin, jotka
pyhitetty terve järki voi hyväksyä, verrattuna siihen liian yleiseen
tapaan, joka arvelee kaikenlaisia asioita. Jos tämä arveleminen
sovellutetaan jumalallisiin profetsioihin, antaa se liiankin helposti
vapaat ohjat mahdottomille otaksumisille ja tyhjille harhaiskuille.
Niistä, jotka joutuvat tämän vaarallisen tavan valtaan, tulee lopulta
profeettoja (?) sen sijaan että harjoittaisivat profeetallisia
tutkimuksia.
Ei mikään työskentely ole jalompaa ja korkeammassa määrässä
jalostuttavaa kuin kunnioittavasti tutkia Jumalan ilmottamaa
aikomusta -- "joita (asioita) enkelit himoitsevat nähdä" (1 Piet.
1: 12.) Se seikka, että Jumala viisaudessaan lahjotti meille
ennustuksia tulevaisuudesta niin hyvin kuin lausuntoja nykyisyydestä
ja menneisyydestä on jo itsessänsä nuhde. Sen kautta soimaa Jehova
muutamien lastensa hulluutta, jotka puolustavat tietämättömyyttään
ja Raamatun tutkimisen laiminlyömistä sanomalla: "Matteuksen viides
luku riittää tekemään autuaaksi kenen tahansa". Emme myöskään saa
otaksua, että profetsia annettiin ainoastaan siksi, että uteliaisuus
tulisi tyydytetyksi kysymyksissä, jotka koskevat tulevaisuutta. Sen
tarkotus on ilmeisesti perehdyttää Jumalan vihkiytyneitä lapsia Isänsä
suunnitelmiin, jotta heissä tällä tavoin heräisi harrastus ja mieltymys
näihin suunnitelmiin ja jotta he voisivat Jumalan näkökannalta
katsoa niinhyvin nykyisyyttä kuin tulevaisuutta. Siten innostuneina
Herran työhön, voivat he palvella hengessä ja myös ymmärryksellä,
ei ainoastaan palvelijoina, vaan myös lapsina ja perillisinä. Kun
sellaisille ilmotetaan mitä tulee tapahtumaan, on se vastavaikutuksena
nykyään olevalle. Huolellinen tutkiminen ei voi muuta vaikuttaa kuin
vahvistaa uskoa ja terästää pyhään vaellukseen.
Koska maailma ei tunne Jumalan suunnitelmaa, joka tarkottaa sen
vapauttamista synnistä ja sen seurauksista ja koska sitä kahlehtivat
sellaiset väärät kuvitelmat, että nimikirkko nykyisessä asussaan
on ainoa välikappale tämän työn toteuttamiseen, on sen tila tänä
hetkenä, sitte kun evankeliumia on saarnattu lähes yhdeksäntoista
vuosisataa, omansa herättämään vakavia epäilyksiä jokaisessa
ajattelevassa henkilössä, joka on imenyt tämän väärinkäsityksen. Ja
tällaisia epäilyksiä ei voida voittaa millään vähemmällä kuin itse
totuudella. Sanalla sanoen, jokaiselle ajattelevalle havaintojen
tekijälle täytyy jompikumpi olla itsestänsä selvää joko: on kirkko
tehnyt äärettömän erehdyksen luullessaan, että sen tehtävänä
nykyisessä ajassa ja nykyisessä asussa on ollut kääntää maailma, tai
sitten on Jumalan suunnitelma surkeasti epäonnistunut. Kumman näistä
vaihtoehdoista me omaksumme? Moni on hyväksynyt ja moni epäilemättä
vielä hyväksyy jälkimäisen ja tulee niin lisäämään epäuskon rivejä,
joko salaisesti tai julkisesti. Yksi tehtävistämme tulee olemaan
sellaisten auttaminen, jotka rehellisesti lankeevat. Tässä esitämme
kuvion, jonka ovat julkaisseet "Lontoon lähetysseura" ja sittemmin
Yhdysvalloissa "Presbyteriläisten naisten lähetyshallitus". Sitä
kutsutaan "Äänettömäksi avunhuudoksi pakanalähetyksen puolesta". Se
kertoo surullisia asioita pimeydestä ja tietämättömyydestä sen ainoan
nimen suhteen taivaan alla, joka on ihmisille annettu ja jossa meidän
täytyy tulla pelastetuiksi.
"The Watchman" (Vartija) "Nuorten Miesten Kristillisen yhdistyksen"
-- Chicago'ssa ilmestyvä lehti julkaisi saman kuvion ja sanoi
kirjottaessaan siitä:
"Muutamilla henkilöillä on hyvin sameat ja häälyvät käsitykset
maailman hengellisestä tilasta. Me kuulemme puhuttavan suuremmoisesta
herätystyöstä kotimaassa ja ulkomailla, uusista lähetysharrastuksista
eri suunnissa. Me kuulemme puhuttavan, miten maa toisensa jälkeen
avaa ovet evankeliumille, ja miten suuret summat uhrataan sen
levittämiseen, ja me saamme sen vaikutuksen, että tehdään täysin
riittäviä ponnistuksia, jotta maan kansat tehtäisiin osallisiksi
evankeliumin vaikutuksesta. Maan asukasluvun lasketaan nykyään
tekevän 1,600,000,000, ja tutkimalla kuviota huomaamme, että
runsaasti enemmän kuin puolet -- lähes kaksi kolmasosaa -- vielä on
täydellisiä pakanoita, ja jäännöksen muodostavat suuremmaksi osaksi
joko muhamettilaiset tai nuo suuret luopuneet kirkkokunnat, joiden
uskonto itse asiassa ei ole muuta kuin kristillisyydellä verhottua
epäjumalan palvelusta. Näistä voidaan tuskin sanoa, että he suojelevat
tai opettavat Kristuksen evankeliumia. Mitä sitten niihin 116
miljoonaan tulee, jotka kantavat protestanttein nimeä, niin täytyy
meidän huomata, miten suuri osa heistä Saksassa, Englannissa ja meidän
maassa on joutunut vapaa-ajattelijoiksi tai epäuskoisiksi, -- joka
mahdollisesti on vielä pimeämpää kuin pakanuus -- ja kuinka niitä on
monta, jotka taikausko on soaissut tai jotka ovat vajonneet suurimpaan
tietämättömyyteen. Ottamalla huomioon tämän näemme siis, että vielä
8 miljoonaa juutalaista hylkää Jeesus natsaretilaisen ja yli 300
miljoonaa, jotka kantavat hänen nimeään, on luopunut uskomasta häneen.
Sitäpaitsi palvelee yli 170 miljoonaa Muhamettia, ja suunnaton jälelle
jäänyt osa ihmiskuntaa palvelee tähän päivään asti kantoja ja kiviä,
esi-isiään, kuolleita sankareita tai vieläpä paholaista. Kaikki nämä
juutalaiset, luopiot, muhamettilaiset ja pakanat palvelevat tavalla tai
toisella luotua Luojan asemesta, joka Luoja on kaiken Jumala, ikuisesti
siunattu. Eikö tämä ole kylliksi tekemään ajattelevan kristityn sydämen
murheelliseksi?"
Tämä on todella surullinen kuva. Ja vaikkakin kuvissa erilainen
varjostus erottaa toisistaan pakanat, muhamettilaiset ja juutalaiset,
niin ovat kuitenkin nämä kaikki yhtäläiset siinä, etteivät tunne
Kristusta. Moni luulee ehkä alussa, että tämä käsitys kristittyjen
suhteesta koko maailman kansoihin on liian pimeä ja jossain määrin
liioiteltua, mutta me uskomme aivan päinvastoin. Nimikristillisyys
esitetään loistavimmassa valossaan. Niin esimerkiksi lasketaan 116
miljoonaa protestanteiksi. Se nousee paljon yli todellisen luvun.
Meidän käsityksemme mukaan niiden _täysikasvuisten_ luku, jotka
avonaisesti tunnustavat kuuluvansa kirkkokuntiin, on 16 miljoonaa,
ja me pelkäämme, että yksi miljoona olisi aivan liian korkea luku
osottamaan tuota "pikkuista laumaa", jotka "eivät vaella lihassa vaan
hengen jälkeen". Sillä täytyy aina muistaa, että suuri osa kirkon
jäseniä on lapsia ja alaikäisiä, jotka aina laskuissa otetaan huomioon.
Erittäinkin koskee tämä eurooppalaisia maita. Moni näistä laskee lapset
kirkon jäseniksi aina heidän varhaisimmasta lapsuudestaan.
Niin synkkä kuin yllä oleva onkin, ei se kuitenkaan ole synkin
langenneen ihmiskunnan esittämistä kuvista. Yllä oleva läpileikkaus
koskee ainoastaan nykyään elävää sukukuntaa. Miten kaamea näytelmä
avautuukaan silmäimme eteen, jos ajattelemme, miten kuluneena
kuutena tuhantena vuotena vuosisata toisensa jälkeen on pyyhkäissyt
pois valtavia joukkoja, jotka melkein kaikki ovat olleet samassa
tietämättömyydessä ja synnissä! Jos tätä tavalliselta näkökannalta
tarkastaa, on se todellakin kauhea kuva.
Meidän päiviemme eri uskontunnustukset opettavat, että kaikki nämä
tuhannet miljoonat ihmiset, jotka eivät tunne sitä ainoata nimeä
taivaan alla, jossa meidän täytyy tulla pelastetuiksi, ovat suoraa
päätä matkalla ijankaikkiseen vaivaan, eikä siinä vielä kyllin, vaan
myös kaikki nämät 116,000,000 protestanttia, muutamia tosi kristityitä
lukuunottamatta, ovat varmat samasta kohtalosta. Eipä siis ole
ihmeellistä, jos ne, jotka suosivat tuollaisia hirmuisia kuvitelmia
Jehovan suunnitelmista ja tarkotuksista, intoilevat lähetyksen
puolesta. Ihmeellistä on, etteivät he menetä järkeään. Jos todellakin
uskoisi sellaiseen ja täysin käsittäisi sen kantavuuden, riistäisi se
elämältä kaiken ilon ja heittäisi suruharson jokaisen ympäristössämme
olevan valokipinän yli.
"Äänetön huuto".
Osottaaksemme, ettemme ole väärin esittäneet n.k. "puhdasoppista" eli
yleistä mielipidettä pakanoitten kohtalosta, lainaamme muutamia sanoja
kirjoituksesta "Äänetön avunhuuto pakanalähetyksen puolesta", jossa
edellä oleva kuva julaistiin. Sen viimeinen lause kuuluu: "Viekää
evankeliumi suunnattomille ihmisjoukoille vieraissa maissa -- näille
tuhannelle miljoonalle sielulle, jotka kuolevat epätoivossa, ilman
Kristusta, satatuhatta joka päivä".
Jos kohta inhimillisten uskontunnustusten kannalta tulevaisuus on
synkkä, esittää Raamattu kuitenkin valoisamman kuvan, ja tarkotuksemme
on esittää tämä. Jumalan sanan opastamina uskomme, että Jumalan
suuren pelastussuunnitelman tarkotus ei ole ollut eikä tule olemaan
näin epäonnistunut yritys. Niille Jumalan lapsille, joita vaivaa
epätietoisuus, on oleva huojennus saada huomata miten profeetta Jesaja
ennusti juuri tällaista asiain tilaa sekä (ainoaa) parannuskeinoa sitä
varten ilmottaessaan: "Katso, pimeys peittää maan ja synkeys kansan,
mutta Herra koittaa sinun ylitses ja hänen ihanuutensa kirkastuu sinun
ylitses. Ja kansojen [pakanoiden] pitää vaeltaman sinun valkeudessasi."
(Jes. 60: 2, 3.) Tässä ennustuksessa valaisee pimeyttä lupauksen kaari:
"Kansojen [maan kansallisuudet ylimalkaan] pitää vaeltaman sinun
valkeudessasi".
Maailman keskeymätön pimeys ja kurjuus ja totuuden hidas edistyminen
ei ole ollut ainoastaan arvoitus seurakunnalle, vaan on myös maailma
tuntenut ja tuntee tilansa. Tämä on ollut tuntuva pimeys niinkuin se,
joka peitti Egyptin maan. Tämän todistukseksi ota huomioosi mikä henki
on seuraavissa säkeissä, jotka eräs filadelfialainen sanomalehti on
painanut. Sitä epäilystä ja kaihoa, joka oli lisääntynyt yhteiskunnan
toisiansa vastaan ristiriidassa olevien oppien kautta, eivät
kirjottajan sielusta olleet hälventäneet jumalallisen totuuden säteet,
jotka suorastaan johtuvat Jumalan sanasta.
"Elo! Suuri kysymys! Luojan tarkoituksen
ken meidän heimon suhteen selvittää?
Loi meille ihmevoiman, käsityksen
ja tahdon, aivot ymmärtää, --
vain siks'kö, että surren kärsisimme?
Vai onko kuolo yksin määränpää!
Mit' onkaan tuolla puolen kuolemamme!
Sit' turhaan tutkii, vastaus vaille jää.
Nyt lepää entispolvet tuonelassa.
He vaivaa, tuskaa ovat tunteneet.
Vaan eipä koskaan aikain vartiossa
he jälleen meidän luokse saapuneet,
jott' meille selviäisi elon salaisuus,
tuo, jonka eespäin aavistamme vain.
Oi, Luoja! anna teistäs meille tietoisuus
sill' ilman sit' en tiemme synkkä ain'.
Ei säädös tyhjä meille lainkaan kelpaa.
Nyt väärän uskon kahleet katkotaan.
Ei kuiva lähde korvaa kaihon velkaa --
ei tuota riitä ihmistieto maksamaan.
Vaan rauha poistuu, polttaa toivo turha
ja mieli tyyni tuskaan vaihdetaan.
Kun emme _tunne_, tulee uskon murha.
Oi, Taatto! anna loistos maailmaan,
ja silmäys suunnitelmaan korkeaan,
mi kätkös on, ja saada tietoon sen,
kun silmäin verho poistuu kokonaan,
miks' loit sä olennot -- ja ihmisen?"
Tähän me vastaamme:
"Herra seurustelee luottamuksella niiden kanssa, jotka pelkäävät häntä,
ja hänen liittonsa opettaa hän heille." -- Ps. 25: 14.
Jo kohta Luoja täyden tarkoituksen
Myös meidän heimon suhteen selvittää
Loi meille ihmevoiman, käsityksen
ja tahdon, aivot ymmärtää,
siks' että kärsivälle ihmiselle
vois antaa täyden _elon ainaisen_.
On Herran sanat lohtu jokaiselle;
sai kohtalomme siinä päätöksen.
Hän jätti taivaan kodin loistavuuden
ja kuoloon tuli Poika Jumalan.
Hän antoi meidän eestä ihmisyyden
ain' kuoloon asti tähden maailman.
Hän elon salaisuuden meille selvittää,
Hän kuolon maasta jälleen tullut on. --
Näin meille Taaton tahdon ilmoittaa:
ei _ylösnousemus_ oo enää mahdoton.
Kun ihmissäädös meit' ei lainkaan ohjaa,
kun väärän uskon kahleet katkotaan,
niin Herra lähteellensä meitä johtaa.
Se riittää kaiken kaihon maksamaan.
Ei epätoivon nuolet meitä vaivaa,
kun riemu syömen täyttää, varmistuu;
on usko saanut perustuksen kaivaa
nyt sinuun Luoja, ja kaikk' uudistuu,
kun näimme suunnitelmaan korkeaan,
mi kätkös oi' nyt saimme tietoon sen
ja ymmärrämme kohta kokonaan
miks' loit sä olennot -- ja ihmisen.
Tällainen siunaus on tulossa maailmaan sen kautta, että Jumalan
aikomus täydelleen ilmotetaan ja jumalisen sanan verho poistetaan. Me
uskallamme toivoa, että tämä teos tulee olemaan osa tätä siunausta ja
ilmotusta.
Ne, jotka kääntävät selkänsä kaikenlaisille puhtaasti inhimillisille
viisasteluille ja omistavat aikaansa pyhän Raamatun tutkimiseen
laiminlyömättä ymmärrystään, jota Jumala tahtoo meitä käyttämään (Jes.
1: 18), tulevat huomaamaan miten siunauksen kaari kaartuu yli pilvien.
Kuitenkin on erehdys luulla, että ne, joilla ei ole uskoa eikä siis
vanhurskautta, kykenisivät kirkkaasti käsittämään totuuden, sillä
se ei ole heitä varten. "Valo [totuus] on annettu vanhurskaille."
(Ps. 97: 11.) Jumalan lapsille on kynttilä suotu, jonka valo poistaa
paljon pimeyttä heidän vaelluksensa polulta. "Sinun sanasi on minun
jalkaini kynttilä ja valkeus minun teilläni." (Ps. 119: 105.) Mutta
ainoastaan "vanhurskasten tie paistaa niinkuin nouseva aurinko, kasvaen
vähitellen, kunnes päivä paistaa kaikessa kirkkaudessaan." -- San. 4:
18.
Todellisuudessa "ei ole ketään vanhurskasta, ei ainoatakaan." (Rom.
3: 10.) Tässä tarkotetaan ainoastaan niitä, jotka uskon kautta ovat
vanhurskautetut. Ainoastaan sellaiset voivat vaeltaa sillä polulla,
joka kasvaa kirkkaudessa: nähdä, ei ainoastaan Jumalan suunnitelman
nykyistä kehitystä, vaan myös tulevia asioita. Vaikkakin on totta,
että jokaisen uskovaisen polku kasvaa kirkkaudessa, niin koskee tämä
erityisesti vanhurskaita (vanhurskautettuja) eri luokkana. Patriarkat,
profeetat, apostolit ja pyhät menneisyydessä ja nykyisyydessä ovat
vaeltaneet sen enentyvässä valossa, ja valo on kasvava nykyisyyden ohi
-- "kunnes päivä paistaa kaikessa kirkkaudessaan." Se on aina sama
polku, ja lakkaamatta enenevä valo on jumalallinen alkulähde, joka
aikanaan levittää uutta valoa sen yli.
Sentähden "iloitkaan Herrassa, te vanhurskaat," ja odottakaa tämän
lupauksen toteutumista. Monella on niin vähän uskoa, ett'eivät he odota
enemmän valoa, vaan saavat he epäuskonsa ja välinpitämättömyytensä
tähden olla pimeydessä, vaikkakin he voisivat vaeltaa kasvavassa
valossa.
Jumalan henki, joka annettiin ohjaamaan seurakuntaa totuuteen, on
opastava meitä siinä, mikä on kirjotettu (raamatussa), mutta enempää me
emme tarvitse, sillä pyhä Raamattu voi tehdä sen, että olemme viisaat
pelastukseen uskon kautta, uskomalla Kristukseen Jeesukseen. -- 2 Tim.
3:15.
Jos kohta on totta, että "pimeys peittää maan ja synkeys kansat",
niin ei kuitenkaan maailma aina tule jäämään tähän tilaan. Meille
vakuutetaan, että "aamu tulee". (Jes. 21: 12.) Samoin kuin Jumala antaa
luonnollisen auringon paistaa vanhurskaiden ja väärien yli, niin on
myös vanhurskauden aurinko tuhatvuotispäivänä valaiseva koko maailman
ja "saattava valoon sen mitä pimeydessä on kätketty". (1 Kor. 4: 5.)
Se on hälventävä pahan vahingolliset usvat ja tuova elämää, terveyttä,
rauhaa ja iloa.
Jos katsomme takasin menneisyyteen, niin huomaamme valon loistaneen
silloin ainoastaan himmeästi. Hämärät ja epäselvät olivat lupaukset
kuluneina aikakausina. Ne Abrahamille ja toisille annetut
lupaukset, joita lihallisen Israelin lait ja jumalanpalvelus muodot
kuvauksellisesti esittivät, olivat vaan varjoja ja antoivat ainoastaan
heikon käsityksen Jumalan ihmeellisistä ja armorikkaista aikomuksista.
Sitä mukaan, kun lähenemme Jeesuksen päiviä, nousee valo. Korkeinta,
mitä ennen sitä odotettiin, oli se, että Jumala lähettäisi vapahtajan,
joka pelastaisi Israelin vihollistensa vallasta ja korottaisi
heidät maapallon etevimmäksi kansaksi, jossa vaikutusvaltaisessa
hallitusasemassa Jumala voisi käyttää heitä välikappaleinaan
siunatessaan maan kaikkia sukukuntia. Kun he sitten saivat ottaa
vastaan perintötarjouksen Jumalan valtakuntaan, olivat siihen liitetyt
ehdot niin erilaiset kuin ne, joita he olivat odottaneet ja juuri
valittavan luokan mahdollisuudet koskaan saavuttaa luvattua korkeutta
olivat ulkonaisesti ja inhimillisesti katsoen niin epätodenmukaiset,
että kaikki, muutamia harvoja lukuunottamatta, tulivat senkautta
sokeiksi julistukseen nähden. Ja heidän sokeutensa ja vihamielisyytensä
kasvoi aivan luonnollisesti, kun Jumalan suunnitelman etenemisessä tuli
tuo ennen määrätty aika, jolloin julistus oli laajennettava ja tarjous
ottamaan osaa luvatussa valtakunnassa oli tehtävä jokaiselle koko
maanpallolla olevalle ihmiselle, joka uskon kautta lasketaan uskovan
Abrahamin lapseksi ja hänelle annettujen lupausten perilliseksi.
Mutta kun evankeliumi, jonka Jeesus opetti, helluntaijuhlan jälkeen
oikein ymmärrettiin, käsitti seurakunta, että maailmalle aiotut
siunaukset tulisivat olemaan pysyvää laatua, ja tämän tarkotusperän
toteuttamista varten tulisi valtakunta olemaan hengellinen valtakunta
ja oli käsittävä oikeat israelilaiset, "pienen lauman", joka oli
valittu sekä juutalaisista että pakanoista korotettavaksi henkiseen
luontoon ja voimaan. Sentähden me luemme, että Jeesus toi elämää ja
katoamattomuutta (kuolemattomuutta) evankeliumin kautta. (2 Tim,
1: 10.) Ja aina Jeesuksen päivistä asti loistaa yhä enemmän valoa,
niinkuin hän ennusti: "Minulla on vielä paljon sanomista teille, mutta
ette voi nyt kantaa sitä; mutta kun hän tulee, totuuden henki, opastaa
hän teidät koko totuuteen... ja tulevaiset asiat hän julistaa teille."
-- Joh. 16: 12, 13.
Tuli kuitenkin aika, sitten kun apostolit olivat nukkuneet, jolloin
seurakunnan suuri enemmistö alkoi hyljätä oikean valolähteen ja
jättäytyä inhimillisten mestarien opastettavaksi. Nämä opettajat, joita
ylpeys kannusti, ottivat arvonimiä ja virkoja ja alkoivat herroina
hallita Jumalan perintöä. Silloin muodostui vähitellen erityinen
säätyluokka n.k. "papisto", jonka jäseniä he itse ja toiset pitävät
tarpeellisina opettajina uskoon ja elämään, riippumatta Jumalan
sanasta. Siten kehittyi aikojen kuluessa suuri paavilaisuusjärjestelmä
sopimattomasta kunnioituksesta vajavaisten ihmisten oppiin ja
laiminlyömällä erehtymättömän Jumalan sanan.
Siitä, että totuutta on näin huolimattomasti pidelty, ovat seuraukset
todellakin olleet vakavat. Niinkuin jokainen tietää, joutuivat sekä
kirkko että sivistynyt maailma melkein kokonaan tämän järjestelmän
orjuuteen ja johdettiin ne palvelemaan inhimillisiä perimätietoja ja
uskontunnustuksia. Rohkea ja siunauksesta rikas askel vapautta kohti
otettiin sen liikkeen kautta, joka on tunnettu uskonpuhdistuksen
nimellä. Jumala herätti sellaisia rohkeamielisiä miehiä kuin Luther,
Zwingli, Melanchton, Wycliffe, Knox y.m., jotka olivat hänen sanansa
esitaistelijoita. Nämä kohdistivat huomion siihen asiain tilaan,
että paavilaisuus oli syrjäyttänyt Raamatun korvaten sen kirkon
määräyksillä ja säädöksillä. He huomauttivat muutamista paavilaisuuden
vääristä opeista ja tavoista sekä osottivat, että ne perustuivat
perimätietoon ja olivat ristiriidassa totuuden ja Jumalan sanan
kanssa. Näitä uskonpuhdistajia ja heidän kannattajiaan kutsuttiin
protestanteiksi [Protestantti sama kuin vastalauseen tekijä. S. h.],
koska he protesteerasivat paavilaisuutta vastaan ja esittivät Jumalan
sanan uskon ja elämän ainoaksi ojennusnuoraksi. Monet uskolliset
sielut vaelsivat uskonpuhdistuksen päivinä valossa, siinä määrin kuin
se silloin valaisi. Mutta sen ajan jälkeen ovat protestantit tuskin
menneet eteenpäin, koska he, sen sijaan että olisivat vaeltaneet
valkeudessa, pysähtyivät muutamien suosikkijohtajien ympärille,
halukkaina näkemään niin paljon kuin he näkivät, mutta ei yhtään
enemmän. He ovat itse asettaneet rajan edistymiselleen siten, että he
ovat ympäröineet sen totuuden hiukkasen, jonka he omistivat, suurella
määrällä harha-oppeja, joita he ovat ottaneet mukaansa "emä"-kirkosta.
Näitä uskontunnustuksia kohtaan, jotka siten muodostettiin monta
vuotta sitten, tuntevat useimmat kristityt melkein taikauskon tapaista
kunnioitusta ja arvelevat, että on mahdotonta tietää nyt Jumalan
suunnitelmista enempää, kuin mitä uskonpuhdistajat tiesivät.
Tämä on ollut kallis erehdys. Silloin pelastettiin ainoastaan harvat
suuret perustotuudet harhaoppien tunkiosta. Nyt sitävastoin tulee
Jumalan järjestyksen kautta lakkaamatta uusia puolia totuudesta päivän
valoon, ja nämä ovat kristityt menettäneet uskontunnustus-aitauksien
tähden. Niin oli esimerkiksi Nooan päivinä totta, että vedenpaisumus
oli tuleva, ja jokaisen täytyi silloin uskoa tähän, jos tahtoi vaeltaa
valossa. Aadam ja toiset eivät sitävastoin siitä mitään tienneet. Nyt
ei kuitenkaan olisi totta saarnata tulevasta vedenpaisumuksesta, mutta
on toisia armotaloudentotuuksia, jotka lakkaamatta kypsyvät aikaansa
varten, ja jos me vaellamme totuuden lyhdyn valossa, niin saamme niistä
tiedon. Jos me siis omistaisimme kaiken sen valon, joka oli aiottu
ajalle, monta vuosisataa sitten, mutta emme enempää, niin me yhtä
kaikki olisimme suuressa pimeydessä.