YHTÄ, TOISTA, KAIKENMOISTA.

Ttserakkaalle.

Moittia en sitä voi, että itse sä itseäs kiität --

Muilta kun kiitosta et koskaan saada sä voi.

Ajat muuttuvat.

Naiset nuorell' ijällänsä

Soisi syntypäiviänsä

Monta vuodess' olevan --

Vanhemmiksi tultuansa

Toivovat he ainiansa

Niit' ei koskaan tulevan.

Eläinsuojelija.

Pekan luullaan juomarin

Olevan, kun pikarin

Hän vaan aina pohjahan

Juopi, mutta Pekkahan

Armahtavi eläimiä --

Näätkös, siihen kärpäsiä

Voisi mennä hukkumaan.

Kostopuhetta sekin.

Paraiks' että linnaan tuli

Matti, kun niin tuhma oli,

Varast' että hevosen --

Koska rehtimiesnä sen

Ostaa oisi voinut -- mut

Sitten ei ois maksanut.

Juomapöydässä.

Nyt salli, hupsu, lasihisi

Pienenkään rikan pudota --

Vaikk' oot sa juonut ijässäsi

Montakin suurta taloa.

Juopuneen filosofiaa.

Kun krouvi kerran tuleen syttyi, niin

Pois kortinlyöjät sieltä käskettiin.

Vaan yksi virkkoi, että pyysi

Hän huoneen koko yöks' ja -- hiisi

Pois saa mennä, mut ei he.

Moitetta.

"Ei papeist' ole enää ollenkaan",

Mies kirkosta niin virkki tullessaan

"On lyhköisiä saarnansakin niin,

Ett' tuskin kerkiääpi nukuksiin,

Kun he jo pamauttaa amenen."

Kynäelmiä I · 第 50 / 50 题