Et lempiä sä mua voi --
Tuo kuink' on mulle katkeraa!
Sen niinkö kohtaloni soi?
Vai oikuks' arvatako saa?
Ken vastaa! -- Syömmen raskas on
Mä riutunen jo onneton...
En toki! mulla lohtunain
On: lemmin sua lauluissain.
Kun kylmää kaikk' on, pimeää
Ja sydämes kun toisen on;
Kun rinnassas' on mulle jää,
Jost' olen raukka riemuton;
Kun tuskissani vaikeroin
Ma lempen' uhri auvotoin,
Niin toki mulla lohtunain
On: lemmin sua lauluissain.
Vaikk' olen aivan toivoton --
Ei toista mointa ollekaan --
Ja vaikka kaikki hourett' on,
Kun lemmetyyttä Suita saan --
Ja vaikk' en edes muistossais
Mä sijaa pienintäkään sais,
Niin toki mulla lohtunain
On: lemmin sua lauluissain.
Ah onneani! Sit' ei voi
Mult' ottaa kohtalonikaan!
Mä tunnen uni-autuutt', oi,
Ja kaiho pois on kokonaan --
Ja lennän korkealle vaan
Sun kanssas' runomaailmaan,
Kun toki mulla lohtunain
On: lemmin sua lauluissain.