Tuo yökö synkkä, sysimusta,
Yö rankkasäinen, rauhaton
Mun elämäni kuvausta
Syntyissän' ennustanut on,
Kosk' yhdenlaiselt' elon' näyttää,
Kuin yö se, jolloin silmiäin
Maass' ensikertaa sain ma käyttää
Ja nähdä niillä äitiäin.
Sin' yön' ol' ollut myrskytuulta
Ja luonto mellastuksissaan,
Ja valon tähdiltä ja kuulta
Pois peitti pilvet varjollaan --
Oi, noinhan myrskyist' uniansa
Ja vastaisi' elon' ollut on,
Ja valon multa varjollansa
Vie pilvet synkät piilohon.
Mut Herra! Asettaos myrsky
Ja luonto lienteäksi luo,
Ja poista raivoava hyrsky
Ja myötätuulen tulla suo!
Oi Herra! Pilvein lomist' anna
Kuun valollansa siinnähtää
Ja tähtisarjan loistollansa
Yö-elämääni kiillähtää!