Tuon niityn viereen vehreän
Sait silmäs auki luoda,
Ja varjo puiston lehtevän
Ei laineitansa tuoda
Sun pintaas salli myrskysään,
Sen rauhaisuutta särkemään.
Ain' olet tyyni, kaunis vaan
Ja kukkakulmas' alta
Luo taivas sulokuviaan
Ja näyttää ihanalta,
Kun pintahas se sukeltaa
Ja siihen vaihevärit saa.
Nuo rantas ruusut hymysuin
Suo sulle katsehensa,
Ja metsäkin se riemastuin
Säveltä huokujensa
Sinulle syvää huminoi
Ja sulle linnun laulu soi.
Ja matkamies se vaivoissaan
Sun vettäs voimaksensa
Juo raikasta ja uudestaan
Taas lähtee matkallensa.
Ja neito, lempi rinnassaan,
Sinusta katsoo kuvoaan.
Maa, äitis, vettä rinnoistaan
Ain' antaa raitist', uutta
Ja entinen pois juostessaan
Kukiksi taimet muuttaa. --
Ah, jospa elo ihmisen
Ois osaksikaan semmoinen!