Ilt' on. Päivä laskullaan
Länttä purppuroipi,
Lahden laine uupuen
Tyyntä unelmoipi.
Unta nähden lintukin --
Pää on siiven alla --
Lentävänsä luulevi
Tuolla taivahalla.
Ilma kirkas tummenee,
Maata varjot peittää,
Hämärätär yllensä
Utuhunnun heittää.
Kukkasetkin umppunsa
Kiinni painaltaapi,
Tuoksu uhrisavuna
Niistä kohoaapi.
Koko luonto rauhoittuu
Aivan hiljaisaksi,
Melu, häly elämän
Kuulumattomaksi.
Miks' näin kaikkialla on
Lienteää ja lauhaa?
Siksi, että tuntisit,
Sydän, myöskin rauhaa.