Kuinka hauska olikaan
Nuorra olla ennen!
Tuskaa, huolta kohtasin
Noin vaan ohimennen.
Voima asui ruumiissain,
Punaa hohti posket,
Suonet veren kyllyyttään
Kuohuivat kuin kosket.
Ystävyydest' elelin,
Lemmest' iloellen,
Toivehissa maailmain
Hymys' riemahdellen.
Mutta nyt! Voi! huolet on,
Tuskat kaikellaiset
Saapununna vieraiksein
Aina asuvaiset.
Voima pois on kadonnut,
Posk' on kalpeainen.
Verikosken sijass' on --
Tauti kalvavainen.
Miss' on lempi, ystävyys!
Kukaan ei nyt suojaa!
Epätoivo valtaa mun...
Auta, armas Luoja!