[Tilapäisestä sanomalehdestä "Syyspoimintoja", jota myötiin muutamissa
arpajaisissa Suomalaisen Teaterin hyväksi.]
Laps' ihanteiden vieno, taivahainen,
Tuo Näytelmätär Suomeen tultuaan,
Kun näki, kuink' on luonto lumoovainen,
Niin mieltyi ikihonkain huminaan.
Ja kansalla, mi hiki otsallansa
Se puuhaeli ahkeruudessaan,
Ol' sydän terve sekä vierastansa
Ol' uutta valmis vastaan-ottamaan.
Ja tänne jäikin hän ja ihanteita,
Mut salatuita ennen kokonaan,
Nyt ilmi loi ja loitsi nukkuneita
Jo herehille tenhovoimallaan.
Ja kansa Näytelmätärt' omanansa
Jo alkoi pitämään ja lempimään,
Kun taiteessa se taikasauvallansa
Tek' kuvan juuri kansast' itsestään.
Ja siks' se tahtoo tämän armahansa
Nyt luoda kultahan ja purppuraan,
Häähamosessa rakkaudellansa
Tuon lemmittynsä panna loistamaan.
Ja takatalvet tuimat hallojansa
Jos toisikin, niin kansa poistamaan
On puuttehia valmis varoillansa
Ja aina antamahan uhriaan.
Ja mekin, vaikka annettavanamme
Ei kulta-aartehia olekaan,
Myös rohkenemme tuoda lahjojamme
Jos ovatkin "syyspoimintoja" vaan.